Juuri, kun olin henkisesti sopeutunut katselemaan taas a:ta pidempäänkin, lääkäri sanoi, että lääkitystä voisikin alkaa vähentää. Mitä, enkö joudukaan syömään lääkkeitä taas monta vuotta? Jäin aivan häkeltyneeksi. Kaiken kukkuraksi en ole edes kertonut taas vanhemmilleni asiasta, koska en jaksaisi heidän huolestumistaan, ja nyt koko tilanne on kohta ohi, kun minä vain odottelen sopivaa hetkeä julkaista uutinen!
Otin siis itseäni niskasta kiinni, ja mainitsin koko jutusta kuin ohimennen puhelimessa - ikään kuin olisin vasta nyt aloittanut lääkityksen enkä olisi jo kohta lopettelemassa sitä. Hyvää hetkeä ei tulekaan, sen odottelu olisi pelkuruutta.
Joten nyt se on tehty, ja sitten voinkin vältellä puheluita ja kyläilyjä muutaman kuukauden. ;-) Se onnistuu tosin muutenkin, sillä eräs pieni karvakuono tulee viemään nämä helmi-maaliskuun viikonloput aika tarkkaan. Pikku pakkaslapsi.
tiistai 31. tammikuuta 2012
Game of Thrones -sarja
Odotin innolla ylen esittämää Game of Thrones -fantasiasarjaa, joka perustuu George R. R. Martinin kirjasarjaan. En ole ehtinyt vielä lukea kirjoja, mutta arvelin, että parempi katsoakin sarja ensin ja lukea vasta sitten kirja, jottei tule pettymyksiä. Televisiosarjaa on kuitenkin ylistetty ja palkittu niin runsain mitoin, että odotukseni olivat korkealla.
Nyt kolme jaksoa nähtyäni huomaan, että päällimmäinen tunne onkin hienoinen pettymys. Tiedän kyllä, että jos haluaa kuvata patriarkaalista ja feodaalista järjestelmää keskiaikaisissa puitteissa, jälki ei ole kovin kaunista naisten kannalta. Tietenkin heidät on pitkälti kahlittu lapsiin ja kotiin, järjestettyjen avioliittojen ja väkivallan kohteiksi, kuten omassakin historiassamme. Uskon kuitenkin, että historiamme on täynnä näkymättömiä selviytymistarinoita. Naiset eivät suinkaan aina ole olleet uhreja.
Game of Thrones -sarjakin yrittää urheasti tuoda naishahmoistaan esiin monia puolia ja tehdä heistä kokonaisia, itsenäisiä persoonia, pitkälti oikein onnistuneesti. Ongelmana vain on määrä. Vaikka halutaan kuvata patriarkaattia, ei mielestäni ole perusteltua, että keskeisistä hahmoista naispuolisia on vain 1/3. Jos sivuhenkilötkin otetaan mukaan, suhde on noin 1/6, eikä luku edes sisällä avustajia.
Joku voisi sanoa, että tällaisessa patriarkaalis-feodaalisessa järjestelmässä suurin osa vallanpitäjistä on miehiä, joten on perusteltua kuvata yhteiskuntaa lähinnä näiden miesten kautta. Olen eri mieltä, sillä jokainen mies on jonkun poika, jonkun veli ja jonkun isä. Kukaan ei ole maailmassa - kirjallisessakaan sellaisessa - yksin, vaan koostuu oman persoonansa lisäksi niistä vaikutteista ja muistoista, joita muut ovat antaneet. Ja tässä on väitteeni: uskon, että tätä televisiosarjaa olisi suuresti parantanut se, että myös näitä miehiä ympäröivät ja kannattelevat naiset olisi tuotu esiin.
Kirjailija Martin on maininnut muun muassa Tolkienin oppi-isäkseen. Tähän voisikin huomauttaa, että Tolkienilla on naishahmoja vielä vähemmän, ja aktiivisia sankarinaisia hyvin harvassa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että Tolkien kirjoitti kuuluisimmat teoksensa 30-50-luvuilla, jolloin maailma oli aivan toisenlainen, ja hänen teoksensa perustuvat muinaistarustoihin - sen tähden saatan Tolkienia tässä ymmärtää. Mutta eikö ole sääli, että nykykirjoittaja jää näin rajoittuneeksi?
Saa nähdä, millaisia kirjat ovat verrattuna televisiosarjaan hahmojen osalta. Riittääkö niiden miehinen maailma vangitsemaan kiinnostuksen ilman hienoa musiikkia ja näyttäviä alkutekstejä?
Nyt kolme jaksoa nähtyäni huomaan, että päällimmäinen tunne onkin hienoinen pettymys. Tiedän kyllä, että jos haluaa kuvata patriarkaalista ja feodaalista järjestelmää keskiaikaisissa puitteissa, jälki ei ole kovin kaunista naisten kannalta. Tietenkin heidät on pitkälti kahlittu lapsiin ja kotiin, järjestettyjen avioliittojen ja väkivallan kohteiksi, kuten omassakin historiassamme. Uskon kuitenkin, että historiamme on täynnä näkymättömiä selviytymistarinoita. Naiset eivät suinkaan aina ole olleet uhreja.
Game of Thrones -sarjakin yrittää urheasti tuoda naishahmoistaan esiin monia puolia ja tehdä heistä kokonaisia, itsenäisiä persoonia, pitkälti oikein onnistuneesti. Ongelmana vain on määrä. Vaikka halutaan kuvata patriarkaattia, ei mielestäni ole perusteltua, että keskeisistä hahmoista naispuolisia on vain 1/3. Jos sivuhenkilötkin otetaan mukaan, suhde on noin 1/6, eikä luku edes sisällä avustajia.
Joku voisi sanoa, että tällaisessa patriarkaalis-feodaalisessa järjestelmässä suurin osa vallanpitäjistä on miehiä, joten on perusteltua kuvata yhteiskuntaa lähinnä näiden miesten kautta. Olen eri mieltä, sillä jokainen mies on jonkun poika, jonkun veli ja jonkun isä. Kukaan ei ole maailmassa - kirjallisessakaan sellaisessa - yksin, vaan koostuu oman persoonansa lisäksi niistä vaikutteista ja muistoista, joita muut ovat antaneet. Ja tässä on väitteeni: uskon, että tätä televisiosarjaa olisi suuresti parantanut se, että myös näitä miehiä ympäröivät ja kannattelevat naiset olisi tuotu esiin.
Kirjailija Martin on maininnut muun muassa Tolkienin oppi-isäkseen. Tähän voisikin huomauttaa, että Tolkienilla on naishahmoja vielä vähemmän, ja aktiivisia sankarinaisia hyvin harvassa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että Tolkien kirjoitti kuuluisimmat teoksensa 30-50-luvuilla, jolloin maailma oli aivan toisenlainen, ja hänen teoksensa perustuvat muinaistarustoihin - sen tähden saatan Tolkienia tässä ymmärtää. Mutta eikö ole sääli, että nykykirjoittaja jää näin rajoittuneeksi?
Saa nähdä, millaisia kirjat ovat verrattuna televisiosarjaan hahmojen osalta. Riittääkö niiden miehinen maailma vangitsemaan kiinnostuksen ilman hienoa musiikkia ja näyttäviä alkutekstejä?
maanantai 30. tammikuuta 2012
tiistai 24. tammikuuta 2012
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
aamulla
uusi vuosi
aivan kuin metsässä
tuoksuisi kevät
* * *
new year
almost a scent of spring
in the woods
aivan kuin metsässä
tuoksuisi kevät
* * *
new year
almost a scent of spring
in the woods
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
