Yleistykset häiritsevät minua. Tuntuu ahdistavalta, kun ihmisiä niputetaan jonkin piirteen – sukupuolen, iän, kansallisuuden, kykyjen – mukaan. Itsekin toki teen sitä, tiedostaen ja tiedostamatta. Mutta aina välillä herään huomaamaan, etten todellakaan voi olettaa tietäväni, miltä maailma näyttää toisen ihmisen silmin. Olemme kovin nopeita kertomaan, mitä muiden pitäisi tehdä ja miten heidän pitäisi elää, mutta kukaan muu kuin ihminen itse ei tiedä vastausta noihin kysymyksiin. Kauhistelemme suureen ääneen vaikkapa islamilaisen maan naisia burkhineen, mutta mitä oikeasti tiedämme vaikkapa afganistanilaisen perheenäidin elämästä? Emme yhtään mitään. Arvioimme muita ihmisiä vain median antaman puolueellisen kuvan perusteella.
Asian toinen puoli on se, että jos kukaan ei tiedä, millaista toisen elämä oikeasti on, miten voimme ylipäätään ymmärtää toisiamme?
Olen miettinyt tätä asiaa paljon, ja eilen näkemäni vaikuttava elokuva Freedom Writers ja sen takana oleva tarina antoivat yhden vastauksen: Tunteet ovat universaaleja, vaikka mikään muu ei olisi. Eri asiat herättävät eri ihmisissä erilaisia tunteita, mutta itse tunne on toisen ymmärrettävissä, vaikka syy ei olisi.
(Siksi ymmärrämme myös eläimiä ja niiden tunteita, ja meitä koskettavat eniten ne eläimet, joiden tunteita ymmärrämme parhaiten. Norsut esimerkiksi surevat menettämiään läheisiä ja osaavat jopa itkeä. Ne osaavat myös leikkiä ja kujeilla, pelata jalkapalloa ja leikkiä piilosta. Norsunpoikaset saavat raivokohtauksia aivan kuten ihmislapset, jos ne eivät saa haluamaansa. Näistä tunteista ymmärrämme monesti syynkin.)
Toinen asia, jonka opin elokuvasta, on se, että uudet näkökulmat muuttavat maailmaa. Jos osaa katsoa asioita eri kantilta kuin muut ihmiset, löytää jotakin aivan uutta. Ja hämmentää muut ihmiset niin, että hekin saattavat muuttua ja avautua uusille asioille. Se ei edellytä kaunopuheisuutta, logiikkaa, rohkeutta, myönteisyyttä. Vaan sitä, että luonnostaan tai opittuna taitona pystyy katsomaan maailmaa pyrkimättä näkemään sitä samalla tavalla kuin muut. Voi olla tilanteessa läsnä ilman ennakkokäsityksiä ja -luuloja, ilman sääntöjä, ilman paineita ja suunnittelua, ilman kaavoja.
Tämä on vaikeampaa kuin kuulostaa. Pyrimme luonnostamme yhteyteen muiden ihmisten kanssa, ja kyky katsoa asioita toisin aiheuttaa myös yksinäisyyden tunnetta. On siis pystyttävä sekä ymmärtämään muiden tunteita että olemaan antamatta niiden ohjailla omia ajatuksia.
Minulla tätä kykyä ei todellakaan ole luonnostaan, vaan yritän päästä miellyttämistarpeestani ja opetella sitä. Joillakin ihmisillä se kuitenkin on, kuten monilla adhd- ja asperger-ihmisillä, ja ihailen sitä heissä. Yhdistettynä rohkeuteen, myönteisyyteen ja puhujan- tai kirjoittajanlahjoihin se voi mullistaa maailmaa.