keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Eräs huhtikuun päivä

Meillä oli juhlat. Häät, nyt kun tasa-arvoinen avioliittolaki sen mahdollisti. Samalla oli kulunut 15 vuotta edellisistä häistämme rekisteröidyn parisuhteen kunniaksi. Ja täytyy sanoa, että vuosien myötä niin liittomme kuin pidotkin vain paranevat.

On ihmeellinen, nöyräksi tekevä tunne, kun kaikki rakkaat läheltä ja kaukaa kokoontuvat yhteen meidän takiamme. Tapasimme ystäviä, joita emme ole vuosiin tavanneet, ja toisaalta juhlimassa olivat myös ne päivittäisessä arjessamme mukana olevat läheiset. Tuntui upealta seurata, miten kaikki viihtyivät ja tutustuivat toisiinsa. Olen onnekas ja etuoikeutettu, kun minulla on tällaisia ihmisiä elämässäni!

Toisaalta huomasin myös itsessäni tapahtuneen muutoksen, ja se teki päivästä vielä paremman. Huomasin olevani sellainen, joka osaa elää hetkessä ja nauttia siitä täysin siemauksin. Huomasin, että osaan olla rohkeasti oma itseni, ja se riittää. Huomasin, että minulla on arvot kohdallaan, kun olen saanut nämä kaikki ihmiset ymmärtämään, kuinka tärkeitä he ovat minulle. Olin rento ja itsevarma. Olin aivan täpinöissäni, enkä arkaillut näyttää sitä. Nauroin ja itkin estoitta, ja olin hyvin, hyvin kiitollinen.

Päivä oli huikea, sanoinkuvaamattoman tunnepitoinen joka suhteessa. Vanhat ystävät tapasivat ja uusia ystävyyksiä solmittiin. Jaettiin lähes kuuteenkymmeneen palaan herkullinen suklaakakku, ja täytyy sanoa, etten ole koskaan kakkua paremmin jakanut. Kaikki, mitä olimme etukäteen suunnitelleet kahden kesken, muuttui aivan toisenlaiseksi, kun saimme jakaa sen ystäviemme kanssa.




Huomasin myös, että minulla ei ollut yhtään ikävä isää. En olisi halunnut enkä voinut jakaa tätä hänen kanssaan - koska jos hän olisi vielä elossa, emme olisi voineet järjestää tällaisia juhlia. Minulle ei silloin olisi tullut mieleenkään järjestää juhlia ravintolassa, jossa nautitaan ruoan kanssa pari lasia viiniä. Nyt se tuntui luontevalta, enkä edes muistanut niitä syitä, jotka aikaisemmin olivat tällaiset suunnitelmat estäneet. Sekin oli hyvä tunne.

Mietin, mikä jäi juhlapäivästä päällimmäiseksi mieleen: kohtaamiset, kaikki kokemani rakkaus, ystävien kauniit sanat, yhdessä nauraminen sydämen pohjasta. Tai ehkä se, kun vieraat kysyivät meiltä juhlan aikana, millainen päivä meillä on ollut. Mitä siihen voi sanoa? Ei tätä kaikkea voi millään kuvata, sanat eivät riitä.

On onnellinen päivä.





Ei kommentteja: