torstai 7. maaliskuuta 2013

Kasvuiässä

"Maahamme virtaa lounaasta lauhaa ilmaa. Etelätuuli voimistuu vähitellen."

Tuntuu, etten ole ehtinyt kirjoittaa ikuisuuksiin. Olen nauttinut lauhoista keväisistä päivistä, kiivennyt sumussa mäelle ja katsellut järvelle päin, vaikka järveä ei näy, kaksi kuonoa vieressäni haistelee ilmaa innokkaasti ja tähyää harmaata horisonttia. Toisina päivinä on kirpeän kirkasta ja lumi helisee auringonvalossa timantteina alas puista. Olen miettinyt sitä, miten ihminen voi tuntea olevansa aivan yksin, ainoana sumun syvyyksissä tai metsässä ympärillä vain auringonkilossa kimaltelevat puut, mutta miten kukaan meistä ei ole ollenkaan yksin. Syntyessämme meistä tulee osa jotakin, joka on jo valmiina: sukulaisten verkosto ottaa meidät vastaan tuntein, joita emme ehkä koskaan saa tietää, ja kasvamistamme seuraa kokonainen joukko ihmisiä kiinnostuksella, josta meillä ei ole ehkä aavistustakaan.

Minusta tuli helmikuussa täti, mitä etuoikeus! Aivan ilman omaa ansiota saan tutustua uuteen pieneen ihmiseen ja olla vielä erikoisasemassa, itsestäänselvästi mukana hänen lähipiirissään ja elämässään. Olen aina ajatellut, että tätiys on ihannetila - omia lapsia en ole koskaan halunnut, mutta tätinä saan tavallaan kaikki hyvät puolet. Epäilemättä yritän vielä hemmotella tätä lasta vaikkapa herkuilla enemmän kuin hän jaksaa syödä tai hänen vanhempansa sallisivat. :-)

Muutenkin aamut ovat valoisia ja mieli kevyt. Rahahuolet ja muut epäolennaisuudet jäävät taka-alalle. Pikkukoiralla alkavat vihdoin ensimmäiset juoksut ja se rauhoittuu yhtäkkiä. Viime viikkojen levottomuus ja kiukuttelu hellittää, ja muistan taas miten tasapainoinen se perusluonteeltaan on. Kyllä siitäkin joskus tulee aikuinen koira, ja ylimääräinen sohvatyynyjen ja mattojen pureskelu hellittää, rauhoittelen itseäni.

Kaikista meistä kasvaa joskus aikuisia, kun ympärillä on tukena niitä, jotka välittävät.

2 kommenttia:

Romukeijun lentorata kirjoitti...

Hei, saako sinun tekstejäsi tai niiden osia lainata omassa blogissani bloginimelläsi? Voisin myös linkittää tänne. Olet niin monta asiaa oivaltanut ja osuvasti kirjoitat jotka sopivat suoraan minuun. Itse olen aika alkutaipaleella tässä ADD tulkinnassa, mutta kummasti tiedon myötä palikat putoilevat kohdilleensa. Voisin melkein itkeä ilosta, etten minä ole ainoa, joka katsoo maailmaa "vähän" erilaisin silmin. Tekstisi ovat todella lohdullisia.

Möme kirjoitti...

Toki saat, teksteihin linkittäminen tosin on enemmän mieleeni. Kiva jos löydät tästä blogista vertaistukea, kiitos kun kerroit! Suosittelisin sinulle myös blogia
http://add-pupu.blogspot.fi/