keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Iines, tarvitsemme taikaviittaasi!

Keskiviikkoiltaiseen tapaan katsoin Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaa. (Minulle ohjelman helmi on juontaja, joka on onnistunut esimerkki älykkäästä, kriittisestä ja tasa-arvoisesti ajattelevasta ihmisestä.)

Ohjelmassa ajauduttiin puhumaan sarjakuvista ja varsinkin Aku Ankasta. Samassa eräs miespuolisista panelisteista huudahti, että Iines Ankka on kauhea lutka. Perusteena oli se, että Iines on sarjakuvassa aina valmis hylkäämään Akun, kun Hannulla on vaikkapa hienompi auto.

Eihän nyt noin voi sanoa, ajattelin paheksuen.
Koin epämääräisen, ohikiitävän tunteen, jonka tajusin - järjetöntä kyllä - loukkaantumiseksi. Ja samalla hetkellä - yllättävää sekin - paneelin ainoa naispuolinen jäsen alkoi puolustaa Iinestä ääneen todeten, että kyllä Akunkin olisi peiliin katsominen.

Mitä ihmettä? Olemme aikuisia ihmisiä, ja kyse on sarjakuvista, joita suurin osa meistä on lukenut viimeksi kouluikäisinä!

Vai onko niin, että tässä toteutui nyt konkreettisesti se dilemma, että sarjakuvien ja animaatioelokuvien hahmoista suurin osa on miespuolisia?

Lapsuudessani monet tytöt samastuivat Iinekseen, koska muita vaihtoehtoja ei ollut. Mummo Ankka oli liian vanha, muut hahmot liian "pahoja" (kuten Milla Magia), Minni Hiiri taas oli sekä lähes näkymätön että siisti ja liukas kuin saippua. Kaikki nämä hahmot oli luotu vain miespuolisten hahmojen täydentäjiksi tai vastavoimiksi, kukaan ei ollut itsenään olemassa. Monen meistä lempisarjakuvakirja olikin "Taikaviitta saa vastustajan", jossa Iineksestä tulee supersankari ("Naistaikaviitta"!).

Tänään television ääressä pikkutyttö minussa heräsi hetkeksi puolustamaan roolimalliaan. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että tämän ajan tytöt tarvitsevat - yhtä lailla kuin mekin aikoinaan - monenlaisia roolimalleja. Niin kauan kuin sukupuoli on niin merkittävää meille aikuisille, on turha olettaa monienkaan tyttöjen samastuvan miespuolisiin hahmoihin. Haluammeko siis tyttöjen samastuvan hahmoon, joka on "kamala lutka"? Ja lisäksi ääristereotyyppinen, yksiulotteinen, väkivaltainen ja epäjohdonmukainen, olkoonkin että kyse on "vain" sarjakuvasta?

Itsehän onnistuin käyttäytymään näiden roolimallien mukaisesti aika pitkään. Onneksi löysin sittemmin vaatekaapistani sellaisen taikaviitan, joka teki minusta oman elämäni supersankarin.

Ei kommentteja: