maanantai 1. lokakuuta 2012

37 vee

Jotkut kokevat olevansa ikuisia lapsia. Toiset ahdistuvat syntymäpäivistä, vanhenemisesta ja ajan kulumisesta. Eräs yli 98-vuotiaaksi elänyt isoäiti kertoi tuntevansa olonsa sisäisesti 18-vuotiaaksi, ehkä se olikin pitkän iän salaisuus.

Itse ajattelen joskus, että olen syntynyt kolmikymppisenä. Sellaiselle lapselle maailma on vakava. Nuoruus kului osittain siinä, että odotin olevani vihdoin riittävän vanha, jotta ikäni toisi uskottavuutta mielipiteisiini. Oli niin turhauttavaa tulla sivuutetuksi ja vähätellyksi vuosien vähäisyyden takia.

Ikää tietysti tuli, ja mielipiteet eivät suinkaan kaikki muuttuneet vaan vahvistuivat vuosien myötä. Samalla aloin erottaa, mikä on oikeasti vakavaa - ja mikä kepeää. Tuntui erityiseltä saavuttaa kolmenkympin rajapyykki, olla vihdoin itselleen sopivan ikäinen. Olen nauttinut tästä vuosikymmenestä sanomattomasti. Aikuisuudesta, vapaudesta, keveydestä, vastuistakin. Sillä seurauksella, että saatan olla jonkinlaisen ikäkriisin partaalla, kun neljäkymmentä vääjäämättä lähestyy.

Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mutta joskus mietin, pitäisikö ihmisen saavuttaa jotain suurta elämässään. Minulla ei ole mitään uskoa, joten koen että tässä hetkessä on kaikki, eikä muuta ole. Minulle se kaikki on tämä arki, nämä rakkaat ihmiset, kasvaminen ja sopusointu itseni kanssa. Mutta hetkittäin viiltää se, etten pysty luomaan mitään oikeasti merkittävää, tekemään mitään suurta. Olen kiinnostunut kaikesta, mutten mistään yksittäisestä asiasta niin palavan intohimoisesti ja uppoutuen. Ehdin paljon, mutten ehdi paneutua johonkin yhteen suureen koko elämäkseni, jotta todella saavuttaisin jotakin.

Enkä tiedä, onko niillä, jotka pelastavat uhanalaisia lajeja, tekevät maailmaamullistavia keksintöjä tai luovat ikimuistettavaa ja kaikkia kohahduttavaa taidetta, loppujen lopuksi yhtään sen merkityksellisempi olo omasta elämästään. Ehkä avuttomuuden ja pienuuden tunne vain kasvaa, mitä enemmän tekee ja tietää?

Oma kallis ja tarpeeton. Ehkä voin olla sisäisesti kolmikymppinen aina, ja viettää juuri niin huolettoman ja lopulta melko merkityksettömän elämän?

Ei kommentteja: