tiistai 13. maaliskuuta 2012

Dida, beloved

Erään norsun tarina on päättynyt.

Kumminorsuni Dida on kuollut vietettyään yli neljä onnellista ja leikkisää vuotta norsuhoitolassa Keniassa. Tiesin, että Didasta oltiin huolissaan, sillä se oli huomattavasti pienikasvuisempi kuin ikätoverinsa, mikä osoitti että kaikki ei ollut kunnossa. Viime kuukausina se oli myös ollut välillä heikkokuntoinen, eikä ollut jaksanut aina toisten vauhdissa mukana. Onneksi sen uskolliset norsuystävät ja ihmishoitajat huolehtivat siitä väsymättömästi, hidastivat vauhtiaan, jotta se pysyi mukana, välttivät tönimästä sitä ja pitivät sille seuraa niinä iltapäivinä, jolloin se ei jaksanut kuin maata heinikossa.

Aivan tähän en kuitenkaan ollut varautunut. Didan vointi oli jo välillä parempi, mutta sitten se heikentyi nopeasti. Kävi ilmi, että sen keuhkoissa oli lähtökohtaisestikin vikaa, ne olivat jääneet kehittymättä normaalisti, mikä oli puolestaan aiheuttanut sydämen laajentumisen. Didasta ei olisi siis koskaan voinutkaan tulla aikuista norsua.

Dida oli elämäniloinen, lempeä ja kujeileva norsu, joka rakasti ystäviään syvästi. Se osasi nauttia huomiosta ja piti erityisesti mutakylvyistä ja kuplien puhaltamisesta liejuun kärsällään. Vaikka se jäi orvoksi elämän alkutaipaleella, se sai uuden perheen muista orvoista norsuista ja uusia tuttavuuksia villeistäkin norsuista Voin hoitolassa. Se vietti lyhyen elämänsä vaeltaen pensastossa muiden norsujen kanssa kaukana täältä, toisen auringon alla, jonka paahdetta tomuinen, oranssi maa heijastaa.

Emme saaneet koskaan tavata.



Ei kommentteja: