tiistai 31. tammikuuta 2012

Valoisampaa

Juuri, kun olin henkisesti sopeutunut katselemaan taas a:ta pidempäänkin, lääkäri sanoi, että lääkitystä voisikin alkaa vähentää. Mitä, enkö joudukaan syömään lääkkeitä taas monta vuotta? Jäin aivan häkeltyneeksi. Kaiken kukkuraksi en ole edes kertonut taas vanhemmilleni asiasta, koska en jaksaisi heidän huolestumistaan, ja nyt koko tilanne on kohta ohi, kun minä vain odottelen sopivaa hetkeä julkaista uutinen!

Otin siis itseäni niskasta kiinni, ja mainitsin koko jutusta kuin ohimennen puhelimessa - ikään kuin olisin vasta nyt aloittanut lääkityksen enkä olisi jo kohta lopettelemassa sitä. Hyvää hetkeä ei tulekaan, sen odottelu olisi pelkuruutta.

Joten nyt se on tehty, ja sitten voinkin vältellä puheluita ja kyläilyjä muutaman kuukauden. ;-) Se onnistuu tosin muutenkin, sillä eräs pieni karvakuono tulee viemään nämä helmi-maaliskuun viikonloput aika tarkkaan. Pikku pakkaslapsi.

Ei kommentteja: