tiistai 31. tammikuuta 2012

Game of Thrones -sarja

Odotin innolla ylen esittämää Game of Thrones -fantasiasarjaa, joka perustuu George R. R. Martinin kirjasarjaan. En ole ehtinyt vielä lukea kirjoja, mutta arvelin, että parempi katsoakin sarja ensin ja lukea vasta sitten kirja, jottei tule pettymyksiä. Televisiosarjaa on kuitenkin ylistetty ja palkittu niin runsain mitoin, että odotukseni olivat korkealla.

Nyt kolme jaksoa nähtyäni huomaan, että päällimmäinen tunne onkin hienoinen pettymys. Tiedän kyllä, että jos haluaa kuvata patriarkaalista ja feodaalista järjestelmää keskiaikaisissa puitteissa, jälki ei ole kovin kaunista naisten kannalta. Tietenkin heidät on pitkälti kahlittu lapsiin ja kotiin, järjestettyjen avioliittojen ja väkivallan kohteiksi, kuten omassakin historiassamme. Uskon kuitenkin, että historiamme on täynnä näkymättömiä selviytymistarinoita. Naiset eivät suinkaan aina ole olleet uhreja.

Game of Thrones -sarjakin yrittää urheasti tuoda naishahmoistaan esiin monia puolia ja tehdä heistä kokonaisia, itsenäisiä persoonia, pitkälti oikein onnistuneesti. Ongelmana vain on määrä. Vaikka halutaan kuvata patriarkaattia, ei mielestäni ole perusteltua, että keskeisistä hahmoista naispuolisia on vain 1/3. Jos sivuhenkilötkin otetaan mukaan, suhde on noin 1/6, eikä luku edes sisällä avustajia.

Joku voisi sanoa, että tällaisessa patriarkaalis-feodaalisessa järjestelmässä suurin osa vallanpitäjistä on miehiä, joten on perusteltua kuvata yhteiskuntaa lähinnä näiden miesten kautta. Olen eri mieltä, sillä jokainen mies on jonkun poika, jonkun veli ja jonkun isä. Kukaan ei ole maailmassa - kirjallisessakaan sellaisessa - yksin, vaan koostuu oman persoonansa lisäksi niistä vaikutteista ja muistoista, joita muut ovat antaneet. Ja tässä on väitteeni: uskon, että tätä televisiosarjaa olisi suuresti parantanut se, että myös näitä miehiä ympäröivät ja kannattelevat naiset olisi tuotu esiin.

Kirjailija Martin on maininnut muun muassa Tolkienin oppi-isäkseen. Tähän voisikin huomauttaa, että Tolkienilla on naishahmoja vielä vähemmän, ja aktiivisia sankarinaisia hyvin harvassa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että Tolkien kirjoitti kuuluisimmat teoksensa 30-50-luvuilla, jolloin maailma oli aivan toisenlainen, ja hänen teoksensa perustuvat muinaistarustoihin - sen tähden saatan Tolkienia tässä ymmärtää. Mutta eikö ole sääli, että nykykirjoittaja jää näin rajoittuneeksi?

Saa nähdä, millaisia kirjat ovat verrattuna televisiosarjaan hahmojen osalta. Riittääkö niiden miehinen maailma vangitsemaan kiinnostuksen ilman hienoa musiikkia ja näyttäviä alkutekstejä?

2 kommenttia:

Jäänainen kirjoitti...

En ole itsekään kirjoja lukenut. Kerran aloitin sarjan ensimmäistä osaa, mutta alku ei temmannut mukaansa ollenkaan, se vaikutti jotenkin hyvin tavanomaiselta kerronnaltaan. Olen katsonut myös ko. tv-sarjaa aika monta osaa, ja en ole ollut innostunut. Mitä pitemmälle sarja eteni, sitä enemmän tietynlainen kömpelyys alkoi ärsyttää. Itse en suoraan sanottuna ymmärrä niitä ylitsevuotavia kehuja joita televisiosarja on saanut. En tiedä, ehkä se on fantasia-sarjojen joukossa hyvä? Tai ehkä itselläni on odotuskynnys liian korkealla. Toisaalta, mitä se muuta voisi ollakaan Ursula K. Le Guinin Maameren tarinoita lukeneella... Tolkien on myös lapsuuden suosikkini, ja vaikka osaankin nyt jo nähdä myös hänen tuotantonsa puutteet, niin ainakin hän on ollut omana aikanaan omaperäinen aiheissaan.

Tai ehkä se on vain sitä, että minua ei juuri kiinnosta sodat ja valtataistelut, koska haluaisin lukea ja nähdä enemmän sitä tavallisempaa elämää - fantasia-aiheisissa teksteissäkin.

Möme kirjoitti...

Minulle on suositeltu kirjoja, joten saatan antaa niille ainakin mahdollisuuden. ;-)

Mielestäni tätä sarjaa voisi verrata samalla lailla kehuttuun ja palkittuun Downton Abbey -sarjaan, joka yle myös esittää tällä hetkellä. Siinäkin on kyse patriarkaalisesta yhteiskunnasta, mutta tarina on minusta verrattomasti kiinnostavampi, kun keskeisissä henkilöissä on sukupuolten edustajia aika tarkkaan saman verran. Siinäkin kuvataan sekä sotaa että valtataisteluita, mutta myös sitä - kieltämättä kiintoisampaa - tavallista elämää.