keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Lyödään sanoilla

Luen parhaillaan Vesa Puurosen kirjaa Rasistinen Suomi. Kirjassa pohditaan esimerkiksi sitä, ylläpitääkö Suomessa journalismi rasismia antamalla rasistisesti ajatteleville ("maahanmuuttokriitikoille") niin paljon kritiikitöntäkin tilaa mediassa. Toimittajat eivät ole olleet riittävän valmistautuneita tai perillä maahanmuuttoasioista, jotta he olisivat pystyneet panemaan vaikkapa perussuomalaisia rasistipoliitikkoja riittävän tiukoille ja vaatimaan konkreettisempaa puhetta kuin vain "en ole rasisti, mutta..." -retoriikkaa. Toinen silmäänpistävä seikka on se, ettei maahanmuuttajia ole juuri haastatteluissa näkynyt - puhutaan siis yleistävästi ihmisjoukosta ilman, että sen edustajilla on mahdollisuutta tuoda näkökulmaansa esiin. Suomalaiset-sanaa taas käytetään miettimättä, minkälaista porukkaa siihen joukkoon oikeasti sisältyy.

Puhuttaessa maahanmuuttajista tuntuu unohtuvan, etteivät he kaikki ole pakolaisia. Meille muuttaa ihmisiä todella monista maista ja lukuisista syistä. On melkoista kaksinaismoralismia, että osa heistä on tervetulleita ja osa ei. Länsimaiset valkoihoiset korkeasti koulutetut työn perässä muuttajat kyllä huolitaan, mutta jos on tummaihoinen, on varmasti elintasopakolainen, joka tulee vain viekoittelemaan suomalaisia naisia ja loisimaan sosiaalituilla.

Pakolaisista puhuttaessa taas tuntuu täysin unohtuvan se, millaisista oloista Suomeen paetaan. Mielestäni Suomi on niin syrjäinen ja sisäänpäinlämpiävä yhteiskunta, ettei tänne kukaan vapaaehtoisesti tule - syrjittäväksi tai vain viileästi suljetuksi ulkopuolelle. Huomattava osa pakolaisista on kokenut kotimaassaan/lähtömaassaan väkivaltaa ja kidutusta, kauhuja, joista harvalla on aavistustakaan. Integroidu siinä sitten, kun pelkkä mielenterveyden säilyttäminenkin on taistelua. On mietittävä, millaiset lähtökohdat itse kullakin on, ja tiedostettava se, että aika moni valkoihoinen Suomessa on syntynyt kultalusikka suussa.

HS:n taannoinen kysely paljasti sen, minkä jo tiedämme: Suomessa on paljon rasismia. Se kohdistuu niin muualta tulleisiin kuin omiin vähemmistöihimme (romanit, saamelaiset, suomenruotsalaiset). Ällistyin kuitenkin sitä, minkälaisia kyselyn kysymykset olivat ja miten niihin oli vastattu. Ymmärrän vielä sen, että joku, joka ei ole lainkaan matkustellut ja tutustunut muihin kulttuureihin, voi ajatella, että "ihmiset, joiden ulkonäkö ja kulttuuri poikkeavat paljon suomalaisesta, ovat ennustamattomia ja pelottavia". Mutta kuka itseään kunnioittava tervejärkinen ihminen on sitä mieltä, että "Joihinkin rotuihin kuuluvat ihmiset eivät kertakaikkiaan sovi asumaan modernissa yhteiskunnassa"?! Tai pitävät islamia uhkana suomalaiselle demokratialle?!

Olen varmaankin naivi ja pullossa kasvanut, mutta minulle ei käy järkeen, että ihmiset ajattelevat näin. Tunnen varmasti yhden rasistin, lähes seitsemänkymppisen isäni, enkä hänellekään anna anteeksi rasistista ajattelua, vaikka/sillä tiedän sen kumpuavan perityistä asenteista ja ajattelemattomuudesta. Tuntuu pökerryttävältä, että itseni ikäisetkin ihmiset voivat pitää yhteiskunnan kannalta parempana, että "eri kulttuureista lähtöisin olevat ihmiset elävät toisistaan erillään eivätkä sekoitu keskenään".

Kyseinen tutkimus on tietysti kirvoittanut monenlaisia kommentteja ja kirjoituksia: ajattelemattomia, ajateltuja ja näennäisnokkelia. Viimeistä edustaa mielestäni T. Enbusken kolumni, jossa hän toteaa aivan oikein meidän kaikkien olevan jossakin määrin rasisteja (me-muut-ajattelu, uusien tilanteiden pelko) sekä rasismin olevan tilanne-, aika- ja kulttuurisidonnaista ja ennen kaikkea tyhmää. Mutta esimerkiksi siinä hän menee pahasti metsään, ettei näe rasististen puheiden merkitystä. Hän väittää melko heppoisin perustein, ettei rasistisia ajatuksia pitäisi tuomita. Pitäisi muka keskittyä vain rasistisiin tekoihin, koska kaikista rasistista ajatuksista "ei välttämättä tule [rasistisia] tekoja". Minusta tämä on uskomattoman yksioikoinen ja yksinkertaistettu logiikka, joka hämmästyttää erityisesti siksi, että sen lausuja on itse media-alalla.

Rasistiset ajatuksethan usein purkautuvat rasistisiksi puheiksi, eivät teoiksi. Ja sanojen voima on valtava. Sanat hallitsevat maailmaa, ajatteluamme ja tekojamme. Rasistinen ajatus ilmenee rasistisena puheena, ja rasistisen puheen lisääntyminen muuttaa yhteiskunnan ilmapiiriä niin, että rasistiset teot lisääntyvät. Puhumattakaan siitä, millaista väkivaltaa pelkillä sanoilla voidaan tehdä, tai miten ennakkoluuloinen ajattelu ilmenee ruumiinkielessä ja katseissa niin, että viesti menee kyllä uhrille perille.

Oletko sinä joskus kokenut väkivaltaa? Se voi olla sanallista tai fyysistä. Jos olet, tiedät miten monimuotoista väkivalta voi olla ja millaiset jäljet se jättää. Myös rasismi on ennen kaikkea väkivaltaa, vallan käyttämistä väärin. Siinä on ihan turha väittää, että en minä ole rasisti tai että kyllä suomalaiset ovat sentään fiksua ja rauhallista porukkaa. Jokainen, joka osaa asettua toisen asemaan, ymmärtää, ettei rasismia voi hyväksyä. On aivan turha yrittää pukea syrjintää "maahanmuuttokritiikin" muka asialliseen työasuun. Se on riisuttava ja tunnistettava, jotta se voidaan kyseenalaistaa. Ja omista ennakkoluuloista on hyvä aloittaa.

2 kommenttia:

supi kirjoitti...

"Hän väittää melko heppoisin perustein, ettei rasistisia ajatuksia pitäisi tuomita. Pitäisi muka keskittyä vain rasistisiin tekoihin, koska kaikista rasistista ajatuksista "ei välttämättä tule [rasistisia] tekoja". Minusta tämä on uskomattoman yksioikoinen ja yksinkertaistettu logiikka, joka hämmästyttää erityisesti siksi, että sen lausuja on itse media-alalla."


Olisi erittäin huolestuttavaa, jos media-alan ammattilainen kannustaisi ajatusten tuomitsemiseen. Suomi ei todellakaan ole sanan- eikä mielipiteenvapauden mallimaa, vaikka niin halutaan kuvitella. Mielipiteenvapaudelle saa sanoa lopullisesti heipat sinä päivänä, kun ajatusten ajattelemisesta tehdään tuomittavaa. Ihmisellä kun on mahdollisuus punnita tekojensa seurauksia jo etukäteen.

Möme kirjoitti...

Olipa hyvä kun kommentoit, ilmaisin itseäni hieman epäselvästi. Tarkoitin lähinnä sitä, että media-alan ihmiseltä on outoa jättää kokonaan huomioimatta sanat, tekstit, joissa rasismi kuitenkin ilmenee eniten.

Olen samaa mieltä siitä, ettei Suomi ole sananvapauden mallimaa. Pidän silti rasistista ajatteluakin pahana asiana. En ehkä itse käyttäisi tuomita-sanaa (en tiedä, viittaako E. sillä johonkin tiettyyn esimerkkiin tässä).
Mutta jos itse kukin ei suhtaudu kriittisesti siihen, mitä omassa päässä tapahtuu, miten rasismia saadaan ikinä vähenemään? Eikö ole lyhytnäköistä puhua vain ajatuksista ja teoista, ikään kuin kaikki rasismi olisi joko aivan turvallisia ajatuksia tai sitten (tuomittavia) nyrkkitappeluita nakkikioskilla? Entäpä vaikkapa yhteiskunnan rakenteellinen rasismi?