perjantai 28. lokakuuta 2011

Jos tulet iholle

Viime aikoina julkisuudessa on puitu parinkin kansanedustajan möläytyksiä. Palstatilaa ovat saaneet niin Hakkaraisen homopuheet kuin Pekkarisen ryntäätkin. Uutisten herättämät reaktiot ja kommentit ne vasta mielenkiintoisia ovat olleetkin.

On totta, että hämmentävissä sosiaalisissa tilanteissa tulee itse kunkin joskus lauottua typeriä juttuja, joita jälkeenpäin saa harmitella. Jokaiselle lienee käynyt niin. Toisaalta monenlaisia asioita voi jälkeenpäin väittää vitseiksi, kun tilanne on jo ohi eikä kukaan voi todistaa mitään. Joka ei ymmärrä huumoria, on tiukkapipo tosikko ja mitä todennäköisimmin joku femakkokin vielä. Mediaakin voi syyttää, mitäs kyselevät liikoja mielipiteitä asioihin, vaikka olisi itse soittanut kommenttinsa uutistoimitukseen.

Pari kohtaa kuitenkin mietityttää näissä nimenomaisissa tapauksissa. Ensinnäkin se, että kansan edustajan on oltava käytökseltään ja moraaliltaan meidän muiden yläpuolella. Siihen velvoittaa lakikin, ja kansanedustajan tehtävä on luottamustehtävä.

Kiintoisampaa on kuitenkin se, miten itse kukin töppäyksensä sovittelee. Rehdeintä on myöntää tyrineensä, pyytää anteeksi ja ottaa opikseen. Se vain näyttää olevan yllättävän vaikeaa. Monesti tapa, jolla möläytyksiä ja mokia selitellään, kertoo enemmän kuin itse tilanteet. Asenteet tulevat esiin siinä, mitä sanotaan ja varsinkin siinä, mitä jätetään sanomatta. Vakuutun ihmisen typeryydestä viimeistään siinä vaiheessa, kun hän vakuuttaa, ettei hän sitten tykkää homoista "jos he tulevat iholle" mutta ettei hänellä muuten ole mitään heitä vastaan.

Se, ettei jotakin vähemmistöä vastaan, ei tarkoita, että olisi myöskään kyseisen vähemmistön - ja sitä kautta ihmisoikeuksien tai tasa-arvon - puolella.
Ja joskus pitäisi osata myöntää sekin, että vika voi olla omassa "huumorissakin" eikä aina toisten tosikkoudessa.

Ei kommentteja: