tiistai 31. toukokuuta 2011

Sademetsässä

Metsä on muuttunut.
Se on kostea viidakko, joka kietoo pauloihinsa seitein ja oksin. Se on täynnä suhinaa, ininää, kahinaa, surinaa ja viserrystä varpaista oksankärkiin asti. Maa on jalkojen alla pehmeä ja upottava. Eksoottisen keltaiset rentukat säkenöivät ojanpientareilla kuin yllättäen löydetyt aarteet.

Jostakin korkealta kahahtavat suuret linnut lentoon painavina, hitaina. Vain niiden varjot häilähtävät paksujen puunrunkojen lomassa. Raskaasti pörisevät hyönteiset etsivät ahnaasti mettä aluskasvillisuudesta, joka kasvaa silmissä, kietoo varsiaan ja käärii lehtiään auki, tavoittelee lehvistön läpi siivilöityvää valoa.

Tuuli ei pääse tänne, ilma huojuu paikoillaan vehreänä ja kuumana. Koira leikkii mustaa leopardia, joka väijyy aluskasvillisuudessa niin, että vain mustat korvat näkyvät. Meitä molempia naurattaa.

Ajattelen, ettei koskaan pidä kasvaa niin aikuiseksi, ettei enää ole säärissä metsäseikkailuista saatuja naarmuja ja mustelmia.

Ei kommentteja: