tiistai 10. toukokuuta 2011

Koivu koputtaa ikkunaan

Valo on vapaata, ja päivä päivältä maisema muuttuu. Vaikeasti määritettävät maan värit, okrat, siennat, muuttuvat vähitellen tuhansiksi vihreän sävyiksi. Yössä metsähiiri juoksee koivun oksaa pitkin, vertaamatta korviaan tahmeanvihreisiin pikku lehtiin. Päivällä muurahaiset piirtävät sen näkymättömät polut esiin. Tunnen eläväni.

Minun sielunmaisemani on aina ollut keväinen koivikko. Lintuineen ja metsätähtineen.


Samassa maisemassa
paperinruskeat viime vuoden lehdet
korkealla keinuvat hiirenkorvat
säännöllisillä vekeillä
valmiina tuuleen, lentoon

2 kommenttia:

Addie kirjoitti...

Kaunis maisema kauniissa sinussa <3

Möme kirjoitti...

*^ ^*