maanantai 25. huhtikuuta 2011

Ystävyys

Tämä on ollut täydellinen viikonloppu. Jopa minun onnellisessa maailmassani sellaiset ovat kohtalaisen harvinaisia. Osittain syynä olivat läheiset ystävät, joiden kanssa on ennennäkemättömän kotoista ja kiintoisaa olla, osittain kaikkialla pörräävät, luonteiltaan hupaisan erilaiset nelijalkaiset ja osittain se, että minä osaan olla tällainen: riittävä.

Olen pitänyt itsestäni tänä viikonloppuna. Siitä, että voin tehdä tarjottavia kun vieraat ovat jo tulleet ja sekoitella sörsseleitäni keittiössä ilman suorituspaineita ("Keitätkö sä nyt kolmatta kertaa sitä kakkua?!" ihmettelee puoliso silmiään pyöritellen). Siitä, että uskallan kokeilla uusia asioita tietämättä etukäteen, olenko niissä hyvä. Siitä, että luotan näihin ihmisiin niin paljon, että annan heidän itse huolehtia itsestään ja toisaalta rohkenen heittäytyä heidän varaansa. Siitä, että joku voi suuttua minuun, ja sen jälkeen olenkin edelleen arvokas.

Huhtikuu alkaa talvesta ja loppuu kesään. On melkein liian kuuma, kun kävelemme auringossa säkenöivien keltaisten leskenlehtien reunustamaa soratietä ja sitruunaperhoset leijaavat kaikkialla ympärillämme. Tennareita ja mutaisia tassuja, kokonainen lauma. Laumanjohtajan tunnistaa hupparista, jossa lukee "Laumanjohtaja". Ja me kaikki, vilkkaina, rauhallisina, innostuneina, nopeina, elämänjanoisina, huolettomina. Me kaikki rakkaat.

2 kommenttia: