tiistai 11. tammikuuta 2011

Tuulinen ilta

Ikkunan takana pyryttää, ja jos katsoisi nyt tuulisesta musteensinisestä hämärästä sisään, näkymä olisi lämmin ja kodikas. Taustalla soi sello, ja tumma teekupillinen höyryää pöydällä. Myöhäinen iltapäivän teehetki sydäntalvella. Kello tikittää vaimeasti.

Katson sinua, ja olet etäinen, muissa maailmoissa. Toisena hetkenä taas hakeudut seuraani kuin uunin lämpöön. Mutta nyt ei saa häiritä. Olet suloisen vakava ja keskittynyt. Jotenkin surullisen oloinen, kuten niin usein viime aikoina. Lähetän syvälle ajatuksiisi äänettömiä viestejä, jotka eivät tavoita, jäävät matkalle. Se ei haittaa. Olet tärkein, mitä minulla on. Olet ainutlaatuinen, korvaamaton. En osaisi olla ilman sinua. Välitän sinusta tavattomasti.

Koiran jalat nytkähtelevät, kun se näkee unia seikkailuistamme kinosten keskellä taajassa metsässä. Vilkaiset sitä ohimennen, hellyys läikähtää hetkeksi silmissäsi, ennen kuin palaat mietteisiisi. Olet niin kaunis. Etkä edes itse tajua.

En ole koskaan halunnut muuta kuin vanheta kanssasi. Siitä huikeasta hetkestä kun tajusin, kuka olet. Vain, että tämä hetki olisi yhtä todellinen kolmenkymmenen, neljänkymmenen vuoden kuluttua. Tämä kodikkuus, teen tuoksu, sinä siinä. Lähellä. On ehkä vanhanaikaista sanoa näin, mutta olen onnellinen, kun vuodet vierivät ja saamme kasvaa yhdessä, kumpikin omaan suuntaansa. Teet elämästäni kevyempää - ja painavampaa. Rakastan kiireettömiä keskustelujamme lauantaiaamuisin, kikatuskohtauksia iltaisin kaikkeen väsyneenä, äänekästä mykkäkouluasi kun murjotat, koskettavia sanojasi, sitä kuinka toisen poskea voi silittää pelkällä katseella.

Nouset puuhastelemaan ja ripustamaan pyykkejä, vaihdat ajatustesi syvät lammet liikkeeseen ja toimintaan. Ojentelet paikallaanoloon väsyneitä sääriäsi hieman ärtyneenä, jokin ahdistus kai kalvaa. Suljen silmäni ja kuuntelen tätä maisemaa: pieniä kotoisia kolinoitasi, askelääniä, vastaheränneen koiran tuhinaa, kelloa, hiljaista musiikkia. Laulu kuulostaa jollakin tavalla tutulta.

Tiedätkö, en vaihtaisi tätä mihinkään.

2 kommenttia:

Pieni Kissa kirjoitti...

Oi, miten kaunista. :´)

Möme kirjoitti...

:-) Kiitti.