keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Paljonpuhutut palkkaerot

Kiinnostavaa, miten samasta asiasta voidaan otsikoida ihan vakavasti otettavissa uutisissa kahdella aivan erilaisella tavalla:

Yle: Nainen pääsee miehen ansioihin vain kovapalkkaisilla aloilla

HS: Selvitys: Hyväpalkkaisten naisten palkkaero miehiin kapenee


Tässä on siis kyse samasta tutkimuksesta, jossa todettiin, että kaikesta muka-edistyksestä ja erilaisista ohjelmista huolimatta naisten palkat ovat yhä kaukana miesten palkoista. Eikä kyse ole vain alakohtaisista eroista, vaan samasta työstäkin palkataan eri lailla sukupuolen mukaan. Eikä kehitystä parempaan suuntaan tapahdu.

Yle nosti uutisensa aiheeksi tämän yleisen epäkohdan. Helsingin sanomat taas jostakin syystä päätti, että olennaista on pienen marginaalin saavuttama kehitys. Vaikka totuus olisi tämä: "Yhtä koulutetulla ja kokeneella naisella on silti miestä pienempi todennäköisyys saada vaativia tehtäviä, joista maksetaan korkeita palkkioita."

Kiinnostavaa on sekin, miten HS siirtää vastuun tästä naisille itselleen: "Täten aiempaa läpinäkyvämmistä arviointikäytännöistä ovat hyötyneet etupäässä osaavimmat ja kilpailukykyisimmät naiset. "
Tämä lause olisi ehdottomasti pitänyt määrittää tarkemmin. Väitetäänkö tässä, että heikosti palkatuissa naisissa ei olisi kilpailukykyisiä ja osaavia työntekijöitä? Että on tavallaan naisten oma syy, että eivät saa kunnon palkkaa, kun eivät oikein osaa hommiaan? Tai että jos nainen ei saa kunnon palkkaa, hän ei olisi vaativissa tehtävissä?

Mielestäni olennaista onkin tämä: "Palkkaerojen syntyyn näyttää vaikuttavan eniten työssä hankittu monipuolinen osaaminen ja pätevyys."

Ongelma on siinä, että palkkaeroihin vaikuttavat sellaiset alitajuiset asenteet, joilla ei ole välttämättä mitään tekemistä palkkauksen tai edes taloushallinnosta vastaavien henkilöiden kanssa. Ei pidä kysyä, miksi naiset ja miehet saavat eriarvoista palkkaa, vaan miksi naiset saavat hankittua työssään miehiä vähemmän taitoja ja pätevyyttä.

Eräs ystäväni työskentelee teknisellä alalla hyvin miesvaltaisella työpaikalla suuressa yrityksessä. Hänellä oli miespuolinen kollega, johon verrattuna tuttavanaisellani oli hieman monipuolisempi koulutus. Ystäväni haluaa edetä urallaan, mutta vuodesta toiseen vaikuttaa siltä, että mitään ei tapahdu - ei työtehtävien eikä palkkauksen suhteen. Vierestä seurattuna tuntuu vähä-älyiseltä että tällaisen pystyvän, kunnianhimoisen ja taitavan ihmisen motivaatio haaskataan olettamalla, että hän keittää työpaikalla kahvin, koska on nainen, ja sysäämällä hänelle työtehtäviä, joita muut eivät halua eivätkä arvosta.

Onneksi ystäväni on hoksaavainen ihminen, ja huomasi pian, että hänen sijastaan työmaakeikoille lähetettiin aina hänen miespuolinen kollegansa, jopa tapauksissa, joissa ystäväni oli enemmän vastuussa projektista. Niinpä hän marssi esimiehensä pakeille ja vaati päästä työmaalle, sillä se on juuri sellaista kokemusta ja pätevyyttä, minkä voi olettaa edistävän uraa. Uhkasi käydä niin, että miespuolinen kollega haalii kaiken kokemuksen ja ylenee sen avulla, ja ystäväni jumittuu toimistoon tekemään samoja töitä vuodesta toiseen.

Kävi ilmi, että ystäväni ei ollut oletettu haluavan työmaalle. Koska hän on nainen. Ja työmaallahan on likaista ja karua ja vähän vaarallistakin. Eihän se ole tuollaiselle nuorelle, naiselliselle naiselle sopiva paikka, eihän? Joten ei tulla sitten edes kysyneeksi, haluaisiko hän lähteä. Esimies oli toiminnassaan vilpittömän hyväntahtoinen ja selvästi täysin tietämätön niistä mekanismeista, jotka aiheuttavat epätasa-arvoisuutta työmarkkinoilla.

Otetaan tästä opiksi, naiset. Vaaditaan itse mahdollisuuksia hankkia sitä osaamista ja pätevyyttä, vaativia tehtäviä ja niitä kokemuksia, joita miespuolisille työntekijöille tarjoillaan itsestäänselvyyksinä. Pidetään omaa ja toistemme puolta. Kerrotaan esimiehille, miten tämä maailma makaa.

jk. Ystäväni ei tavoitteistaan huolimatta ole juurikaan päässyt etenemään urallaan ja etsiikin toista työpaikkaa. Hän on kohdannut työssään monenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää - ja myös suoranaista vihamielisyyttä. Se osoittaa mielestäni sen, että jos yrityksen esimiehet ja johtajisto eivät ole perillä sukupuolikysymyksistä ja tee niiden suhteen aktiivisesti töitä, mitään kehitystä ei tapahdu.

Ei kommentteja: