torstai 23. syyskuuta 2010

Tasatkaa joku tämä syyspäivä

Voisihan sen arvata, että jos maanantaiaamuna herää kaikista maailman ihmisistä juuri äidin ilmoitukseen, että koira pitää viedä ulos (ikään kuin en muka olisi sitä tiennyt muutenkin), viikko voi mennä vain pieleen.

Olen ehkä haukannut liian paljon kerralla, varsinkin kun olen vielä flunssainen ja puolikuntoinen. Ensinnäkin kaksi vanhempien vierailua on liikaa yhdelle viikolle - toinen vierailu siis häämöttää perjantai-iltapäivässä, eikä minulta taaskaan edes kysytty, voinko ottaa töistä vapaata viihdyttääkseni vanhempiani. "Sen kerran" kun he tänne tulevat.

Olen intoutunut pistämään yrityksen nettiliittymäasiat uusiksi ja viettänyt tuntikausia kytkien järjestelmiä ja määrittäen asetuksia ja pähkäillen pikkutunneille, miksi kaikki ei toimi niin kuin pitää. Onneksi töiden kannalta on ollut väljä aikataulu; tosin huomaan että stressi ja kiire syntyy töissäkin, jos ajan vie kaikki muu. Tietokone on ollut viikon yhtäjaksoisesti päällä ja alkaa käydä yhtä hitaalla kuin minäkin. Huomenna alkavat italiantunnit, ja toive ehtiä kerrata edes kielioppi ennen tuntien alkua taitaa jäädä haaveeksi. Italiantunnilta kiirehdin pitämään tanssitreenejä, joissa minulla pitäisi olla kaksi valmista koreografiaa. Toinen on luonnosasteella, toinen ei vielä missään.

Kaiken kukkuraksi koiraan on iskenyt joku hulluus, ehkä murrosikä, ja se on muuttunut aivan kummalliseksi vauhkoksi, ja silti seison sen riepoteltavana niin tokokentällä kuin ensimmäisissä näyttelytreeneissäkin (joissa kaikki muut tuntuivat tietävän hyvin, mitä on "koiran esittäminen" ja "serti", ja minä olin ainoana aivan pihalla ja vähän sellaisella evvk-asenteella, kun koirani keksii yhtäkkiä alkaa rähistä Ritva-nimiselle englanninbulldogille ja on muutenkin aivan mahdoton. No, ehkä Ritva kerjäsi sitä... :-)

Koko ajan sataa ja tuntuu, että puoli elämää menee koiran ja omien vaatteiden kuivaamiseen, ja kaiken kukkuraksi puolisolla menee vähintään yhtä huonosti kuin minulla, joten napsahtelemme molemmat pikkuasioista. Asiakkaat eivät maksa yrityksellemme ajoissa, ja siitä johtuen kaikki tilit ovat näyttäneet nollaa koko viikon ja elämme luottokorteilla, mikä vetää molempien pinnan kireälle. Onneksi tilaamani putkiasentaja ei näytä tulevankaan tällä viikolla, siihen voimani eivät enää riittäisi.

Vaikka minut erottaa viikonlopusta vuorenkokoinen kasa tehtäviä, odotan sitä hartaasti. Tästä viikosta kun selviän, normaaliarki tuntuu taas aika helpolta! Ja ystävät, en ole unohtanut teitä. Palaan asiaan, kunhan saan elämäni takaisin.

2 kommenttia:

Pieni Kissa kirjoitti...

Ritva?! :D

Möme kirjoitti...

Tiedän. Oli muuten nimensä veroinen koira.