perjantai 10. syyskuuta 2010

Syksyssä kasvanut

Nyt tuntuu, että olen päässyt murrosvaiheen yli. Olen tehnyt hirveästi töitä, henkinen väsymys on hellittänyt, syksy tuntuu kauniilta ja huomaan innostuvani uusista asioista. Keskittyminen hajoaa silti vielä herkästi, en jaksa oikein lukea mitään. Vähän harmittaa se, että tämä uupumus sattuu aina tähän elo-syyskuun saumaan, kun olisi tietysti vuoden paras aika tehdä puutarhajuttuja. "Nyt on paras aika istuttaa", kiljuvat puutarha-aiheiset lehtijutut syyllistävästi, kun minulta vaatii ponnistelua perunannostokin.

Loppujen lopuksi päätän, että puutarhaa ei pistetä uusiksi tänäkään vuonna, sillä tekosyyllä, että etupihalta pitää kaataa talvella puita. Toisaalta en ihmettele innostuksen puutettani: tämä kesä oli puutarhanhoidon kannalta suorastaan rasite. Kaikki nääntyi kuumuudessa ja kuivuudessa, ja normaalisti kuukausia kestävä kukkaloisto oli parissa viikossa ohi. Nyt pitää vain antaa syyssateiden huuhtoa maata ja luottaa kasvien toipuvan ensi kesäksi.

Aina kun syyskuu koittaa, muistan, että minulla on syntymäpäivä lokakuun alussa. Silloin on usein syksy kauneimmillaan: ruska on lopuillaan, pakkasyöt tekevät aamuista kirpeitä ja kuulaita, päivät ovat aurinkoisia ja muistuttavat vielä kesän lämmöstä. Toisaalta ilta hämärtyy ja kylmenee yöksi jo varhain, ja sisällä lämpimässä ja valoisassa voi lukea nojatuolissa kirjaa ja hörppiä teetä, kun uunissa paistuu omenapiirakka. Rakastan syksyssä luonnon muutosta ja liikettä ja samalla kodin pysyvyyttä ja pysähtyneisyyttä. Viihdyn syksyssä, se on helppoa kuin hengittäminen. Syvään sisään ja ulos, ja koko vuodenaika kääriytyy lempeästi ympärilleni kuin suuri kullanoranssi pallo. Siinä pallossa syntymäpäiväni on keskipiste: olemassaolo, aika, kaiken tasapaino, vuosien kuluminen hitaasti ja loputtomasti.

Syntymäpäivällä on näköjään minulle suuri elämänfilosofinen merkitys. Ehkä siksi minulla ei ole ollut mitään ikäkriisejä, eikä vuosien täyttäminen tuo mukanaan ikäviä taakkoja. On hurmaavaa elää vuodesta toiseen. Se on viisautta, väistämättä. Ja vaikka kokemus ajasta nopeutuu vuosi vuodelta, mihinkään ei ole kiire.

Tänä vuonna tajusin yhtäkkiä, että täytän 35, siis ns. pyöreitä vuosia. Tämän riemastuttavan havainnon innoittamana aloin heti suunnitella synttärijuhlia - mikä loistava tekosyy juhlia isosti! Haastan itseni ottamaan näiden juhlien suhteen rennosti ja olemaan pyrkimättä täydellisyyteen - katsotaan, miten onnistun. Jotta onnistuminen olisi mahdollisimman helppoa, teen juhlista rennot, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa pörhöä: pinkkejä ilmapalloja, Hello Kitty -astioita, suklaakakkuja ja kuohuviiniä. Psyykkaan itseäni etukäteen siihen, etteivät kaikki ystävät pääse tulemaan eivätkä kaikki leivonnaiset ehkä onnistu. Toistaiseksi tämä taktiikka tuntuu oikein hyvältä ja johtaa toivottavasti siihen, etten ole yhtä pipo kireällä vieraiden tullessa kuin vielä viisi vuotta sitten. Koetan sisäistää ennen kaikkea sen, ettei minulla ole mitään menetettävää.

Veloenalla oli jokin aika sitten blogissaan ihastuttavia luetteloita, jotka muodostivat kokonaisen tunnekartaston. Tuollaista kartastoa lukiessa oma mieli alkaa välittömästi tehdä omia luetteloita. Mistä minä saan turvallisuutta, mistä tulen surulliseksi? Prosessin hyödyllisyyttä ei voi kiistää, sen verran yllättäviä omat luettelot ovat. Kiintoisaa sekin, miten erilaisia asioita eri ihmisten luetteloihin kunkin tunteen kohdalle syntyisi. Ja mitä tunteita ylipäätään painottaa: itse huomasin, että aloin ensin punoa päässäni turvallisuus-luetteloa, ja miettiä, tarvitsenko ylipäätään pysähtyneen olon luetteloa, ainakaan negatiivisessa mielessä.

Ensin koin, että minun olisi pitänyt kirjoittaa ajatukseni silloin samantien ylös, jos olisin halunnut tallentaa senhetkisen inspiraation. Toisaalta näin tauon jälkeen pystyn miettimään omia olojani selkeämmin, enkä vain vertaa omiani toisen luetteloihin. Huomiota kiinnittää myös se, että ruoka on aika monella listalla ;-) Tällainen olen nyt, 35-vuotiaana:

Turvallinen ja joukkoon kuuluva olo: rehellisyys ja avoimuus, keskustelu, kiusoittelu, lempinimien käyttö, halaaminen, kainalo, herkut, ruoka ja ruoanlaitto, tee ja kaakao, hymyt, puut, linnut, koti

Pelokas olo: kipu, hallinnan menettäminen, viha, kovat äänet, räjähdykset, tavaroiden hajottaminen, toisten humalatila, arvaamattomuus, vastaamattomuus, kontaktin saamisen vaikeus

Iloinen olo: syksy, perhoset, kauneus, värit, eläimet, nauru ja hulluttelu, onnistuminen, vaatimuksista luopuminen, tuuli, vapaus, musiikki, sokeri :-)

Surullinen olo: luovuttaminen, välinpitämättömyys, syyttely, oma hölmöily

Vihainen olo: epäoikeudenmukaisuus, julmuus, väärinkäsitykset, oma voimattomuus, sukupuoliroolit

Onnellinen olo: kasvu, rakkaus, puolison hymy, joutsenet, norsut, kevät, aistit ja aistillisuus

Hämmentynyt ja ulkopuolinen olo: vaatimusten tai toiveiden epäselvyys, alkoholi- ja juhlakulttuuri, lapset ja äitiys, itseviha ja itseen kohdistuva ulkonäkökriittisyys, avoimuus ruumiin, vaivojen ja seksuaalisuuden suhteen, oma väsymys, kumppanin avoin vähättely, uskovaisuus, kesä

Tasapainoinen ja tyyni olo: työ, hyväksyntä, perhe, kotipuuhat (varsinkin puolison tekemät), talvi, tv-illat, kirjat, suklaa, elämästä nauttiminen, unien näkeminen

Ahdistunut olo: väkivalta, likaisuus, toisten itsetuhoisuus, oma neuvottomuus, helle tai kova pakkanen, rahapula, tyhjä jääkaappi, laiminlyönti

Itsevarma ja innostunut olo: johtaminen, ideointi, suunnittelu ja organisointi, toisten ilahduttaminen, puutarhan fyysiset työt, ihanteet, luovuus, shoppailu

Kiitos Veloenalle inspiraatiosta. Näiden luetteloiden lukeminen on aika avaavaa: huomaa, miten esimerkiksi alkoholistiperheen lapsuus vaikuttaa minuun edelleen, tai toisaalta miten suuri turvallisuustekijä ruoka on elämässäni. Ei ihme, että lapsena lääkitsin ahdistustani syömällä sokeria (juu, paloina :-) Onneksi nykyisin on muitakin keinoja, kun pystyy katselemaan asioiden syitäkin pelkkien seurausten sijaan. ;-)

Ei kommentteja: