torstai 30. syyskuuta 2010

Politiikkaa

Naisia ja miehiä käsitellään mediassa eri tavalla. Tämä ei ole ainoastaan oma huomioni, esimerkiksi poliitikoihin kohdistuvia kriteerejä on tutkittukin. Eikä tarvitse lukea monta sanomalehteä havaitakseen tämän ilmiön: varsinkin nuoria naispoliitikkoja kohtaan ollaan armottomia esim. ulkonäön suhteen tavalla, joka on miespoliitikkojen suhteen täysin tuntematon. Miehet ovat mielestämme lähtökohtaisesti vakuuttavia, poliitikon prototyyppejä, mutta naisten on politiikassa edelleen ansaittava kannuksensa olemalla erityisen vakuuttavia, asiallisia ja hillittyjä. Silti heille harvoin lankeavat ne poliittiset virat, joissa on todellista valtaa, ja silloin siitä tehdäänkin numero. Ajatella, että maassa on nainen pää- tai ulkoministerinä! Täytyypä tämän valtion olla todella edistyksellinen, ja kyseisen naisen poikkeuksellisen fiksu sukupuolensa edustaja.

Siitä, miksi nainen on jokaisessa ammatissa kuitenkin monen mielestä aina ensisijaisesti nainen, vaikka mies on ensisijaisesti poliitikko, toimitusjohtaja tai lääkäri ja vasta toissijaisesti mies, voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta jätetään siitä paasaaminen toiseen kertaan. Asiaan.

Itse olen jo periaatesyistä koettanut olla menemättä mukaan naispoliitikkojen julkiseen parjaukseen ja vähättelyyn, vaikka kyseessä olisi minua henkilökohtaisesti ärsyttävä henkilö. Uskon, että politiikan kentällä naiset joutuvat taistelemaan ankarasti, ja silkasta solidaarisuudesta en viitsi arvioida heidän jakkupukuvalintojaan ja kampauksiaan vaan koetan keskittyä heidän työhönsä. Naisia vähätellään toki myös paljon hienovaraisemmin keinoin, ja silmään pistikin tänään tämä uutisartikkeliksi naamioitu juttu.

Hätkähdyttävää sanallisen vallan käyttöä. Kiukutella? Sehän on sana, jota käytämme lapsista, kun he käyttäytyvät aggressiivisesti ilman syytä. Olisiko entisestä pääministeri Matti Vanhasesta koskaan sanottu, että "haastattelut ikävistä asioista eivät siis hänelle maistu ja vastauksissa alkaa olla jo kiukuttelunkin makua"? Ollaanko tässä nyt oikeasti sitä mieltä, että pääministeri käyttäytyy lapsellisesti ja epäasiallisesti, kun hän ei halua kommentoida vaikkapa Vanhasen jääviyskysymyksiä? Ja kuvassa pääministeri Kiviniemi istuu kädet puuskassa - sanoma on selvästi: "tätä on kiukuttelu".

Kun juttua lukee tarkemmin, pistää räikeästi silmään myös seuraava lause: "Kesällä sattumankaupalla pääministeriksi noussut Mari Kiviniemi elää juuri nyt kovia kuukausia."
Sattuman kaupalla?! Tuskin kukaan Suomessa sattuman kautta pääministeriksi nousee. Ajoitus saattaa yllättää, mutta eiköhän tällaisen pestin saaminen edellytä pitkäjänteistä ja kunnianhimoista poliittista uraa?

Kiinnostavaa jutussa on se, miten Kiviniemeen liittyvät myönteiset asiat on ilmaistu niin, että pääministeri sijoitetaan objektiksi ("Keskusta ajaa Kiviniemeä pääministeriksi") ja kielteisissä ilmaisuissa tai asioissa on käytetty subjektimuotoja ("Kiviniemen pitäisi pystyä / pitäisi vakuuttaa").

Huolimatta siitä, mitä mieltä pääministeristä on tai mikä on oma puoluekanta, eikö tämä juttu vähän haise? Eikö tämä taas vahvista sitä mielikuvaa, että naiset käyttäytyvät poliittisillakin areenoilla miehiä tunteikkaammin, impulsiivisemmin ja epäluotettavammin? Ja että pohjimmiltaan nainen on aina lapsen tasolla?

Kuitenkin jutusta olisi saanut vain muutamia sanamuotoja vaihtamalla asiallisemman artikkelin, jossa toimittajan omat sukupuoleen liittyvät asenteet eivät olisi näin piiloutuneet näennäiseen politiikan kritiikkiin.

Ei kommentteja: