tiistai 13. heinäkuuta 2010

Värit, kuumuus

Maa polttaa jalkojen alla. Puutarha nääntyy janoon. Eläimet ovat päivästä toiseen vain kolme läähättävää taljaa lattialla. Syön suolatikkuja ja hengittelen tietokoneen ääressä, kunnes on pakko lähteä liikkeelle, autokauppaan.

Autossa on vielä kuumempi, aurinko paahtaa korkealta edestä ja värikkään intianpuuvillapaidan selkämys hiostuu autonistuinta vasten. Ilma on pölystä utuinen. Juon ahnaasti, ja vettä valuu kaulalle. Kaiuttimista soi Bombay Dreams, väännän musiikin kovemmalle, pakenen tätä kuumuutta toiseen maahan, johon se kuuluu.

Nyt tämä auto saa lähteä, vaihtua kunnolla ilmastoituun malliin. Viimeinen hikimatka. Asvaltti tuntuu hohkaavan lämpöä ja mietin ohimennen, miten renkaat kestävät sen. Vilkaisen peilistä takanani olevia talvirenkaita, suurta sitomatonta kuormaa ja tiedän, että kolaritilanteessa minulle kävisi hullusti. Tästä olisi ihan hyvä lähteä. Ajatus välähtää niin nopeasti, että melkein en saa sitä kiinni, kun elämänhaluni johdattaa tietoisuuden aivan muille urille. Palaan ajatuksissani takaisin varovaisin askelin, ja tottahan se on: toteamus on vailla mitään itsetuhoisuutta.

Jos kuolisin nyt, en katuisi mitään. Elämäni on hyvää juuri näin, juuri nyt.

Se on tyynnyttävä ajatus, joka saa kaiken loksahtamaan oikeisiin mittasuhteisiin ja nostaa tärkeimmät asiat päällimmäisiksi. Annan ajatusten pyyhkäistä koko elämäni yli kuin ohimennen, kuumuus, paarma auton ikkunassa, miljardit vihreät ohikiitävät lehdet tienvarren puissa. Ne, joita rakastan. Eteenpäin vievä musiikin rytmi.

Alan laulaa mukana.

Ei kommentteja: