sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Uskoton

"Ajatus, että uskon voi löytää, onkin uskovien suurin väärinkäsitys. Jumalattomuus on kirkas ja ylittämätön kokemus, aivan kuten uskominenkin on. Pitäisikin ehkä puhua enemmän ateismiin liittyvistä tunteista ja vähemmän sen "rationaalisuudesta". Uskonnottomuuden pulmallisin puoli ei Suomen kaltaisessa maassa ole sortotoimien kohteeksi joutuminen, vaan se hämmennys ja ulkopuolisuus, jota valtaenemmistön usko herättää."

Anu Silfverberg kiteytti tässä HS:n Nyt-liitteen kolumnissa 11.6. mielestäni aivan nerokkaasti ja samastuttavasti sen, mistä ateismissa/uskonnottomuudessa voi olla kyse.

En tiedä, onko perää siinä, että jotkut ihmiset tarvitsisivat uskoa johonkin ja toiset eivät. Että aivot olisivat rakentuneet niin ja jotkin geenierot määrittäisivät, kenellä on valmius hengellisyyteen tai henkisyyteen ja kenellä ei. Ja että minä kuuluisin niihin, joilla ei vain ole uskoa eikä tarvetta siihen.

Totuus kuitenkin on, että yrityksistäni huolimatta en ole elämässäni koskaan aidosti uskonut mihinkään muuhun kuin käsin kosketeltavaan todellisuuteen. Kuten Silfverberg toteaa, kyse ei ole siitä, että kyseenalaistaisin järkisyin ja loogisesti perustellen, onko jotain jumalaa olemassa, vaan siitä, että en vain yksinkertaisesti koe, että niin olisi. Se on täysin tunneasia. Tietysti voin sitä perustella vaikka minkälaisilla akateemisilla väittelyillä, mutta "jumalattomuus on kirkas ja ylittämätön kokemus", se on vahva ja turvallinen tunne siitä, miten minun elämäni on järjestynyt. Minun elämäni on kuolemaan päättyvä kokemus, johon ei vaikuta mikään ylempi voima tai kohtalo.

Tein kerran erään testin, jossa mitattiin elämän eri osa-alueiden tasapainoa. Tuloksen mukaan elämäni oli muuten tasapainossa, mutta siitä puuttui täysin henkisyys. Totta kyllä, mutta minua tulos ärsytti - miksi oletetaan, että henkisyys tai hengellisyys on väistämättä tarpeellinen osa kaikkien ihmisten elämää?

Siitä syntyykin se ulkopuolisuuden tunne, jota tosin pidän aika harmittomana. En yksinkertaisesti ymmärrä, miksi ihmiset uskovat. Mihin he tarvitsevat uskoa, oli kyse uskosta yhteen tai useampaan jumalaan tai vaikkapa vain sielun katoamattomuuteen? Leikillisetkin viittaukset karman lakiin tai siihen, mikä itse kukin on ollut edellisessä elämässään, ja enemmistön ihmeellinen halu kuulua kirkkoon ihmetyttävät minua ja aiheuttavat välittömän vieraantumisen tunteen. (Tähän täytynee lisätä, että suhtaudun melko kielteisesti kaikkiin uskonnollisiin organisaatioihin.)

Ymmärrän uskonnon järjellä silloin, kun vaikuttaa siltä, että ihminen todella tarvitsee uskoa. Usko voi olla kaunis asia. Mutta silloinkin huomaan perustelevani itselleni asian niin, että tämä ihminen on vain päättänyt uskoa - en käsitä ilmiötä, jossa usko syntyisi sisältäpäin, intuitiivisesti. Itse olisin määritelmien mukaan varmaankin ateisti, mutta ei ole kyse siitä, että olisin päättänyt olla uskomatta - minulla ei vain ole uskoa eikä sisäsyntyistä tarvetta siihen. Nähdäkseni tässä kumpikaan osapuoli ei voi ymmärtää toista, koska yhteistä kokemusmaailmaa ei ole. Eikä kumpikaan näkemys ole toista parempi.

Uskonnollisuus hämmentää minua. En ymmärrä sitä. En ole mitenkään yltiörationalisti, vaan hyvinkin voimakkaasti tunneihminen, mutta tämä ei vain ole minun juttuni.
Ja jos uskovaiset kokevat uskonnottomuuden samalla tavalla, ei ole ihme, ettei yhteisymmärrystä synny.

4 kommenttia:

Paula Humberg kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Paula kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Möme kirjoitti...

Kiva kun kirjoitit ajatuksiasi tänne!

Minäkin ymmärrän paremmin tuohon uskoon kasvamisen kuin myöhemmän "uskoon tulemisen". Silloinhan ikään kuin vain omaksuu syntymäkotinsa arvot. Toisaalta minun on vaikea käsittää sitä, että niistä arvoista ei kyseenalaistamisen jälkeen sitten luovuta. Siinä on varmaan taustalla jokin jumalakokemus, jota minä en ymmärrä.

Ja tuo yhteen tiettyyn jumalaan uskominen yhden tietyn opin mukaisesti on myös kummallista. Millä perusteilla sitä valitsee; tarjolla on kuitenkin lukemattomia uskontoja?

Paula kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.