sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Tämän aamun hämmennys

Olin junassa, joka olikin lentokone sen jälkeen, kun se oli kaapattu ja minun käsketty siirtyä toiseen vaunuosastoon. Olimme kaikki rauhallisia, mutta peloissamme, näin sen muiden silmistä. Oli päätetty olla hiljaa ja totella. Kaappaajia oli kolme, aivan tavallisen oloisia ihmisiä.

Kiinnitin turvavyön tiukasti ja ikkunasta huomasin, että vieressä lensi toinenkin lentokone, yhtä valkoinen ja jättimäinen. Liian lähellä. Oltiin jo aika matalalla, ja alhaalla kiisi samaan suuntaan maastonvihreä juna, josta näin lukea numeronkin, N778. Sain pahan aavistuksen, että nämä kaikki asiat liittyvät jotenkin yhteen, mutta en tiennyt miten, ja joka tapauksessa saattaisimme milloin tahansa törmätä vieressä lentävään koneeseen. Yritin varoittaa asiasta, kirjoitin jopa tiedot ylös, mutta en tiennyt, kuunneltiinko minua. Yksi kaappaajista heitti muistilappuni roskiin, enkä löytänyt sitä enää.

Pääsimme kuitenkin maahan ehjänä, laskeuduimme jonnekin Venäjälle. Emme tietenkään olleet jääneet henkiin vahingossa, kaikella oli tarkoituksensa. Meidät kaikki - ja koneeseen mahtui pitkälti yli sata henkeä - pantiin jonoon. Jonotimme mäenrinteellä olevilla loputtomilla puusta rakennetuilla, auringossa haalistuneilla portailla, ja kun jono eteni, näin, että jonotimme pääsyä valkoiseen, avaruussukkulalta näyttävään alukseen. Tämä oli jokin koe, josta kukaan meistä ei selviäisi hengissä. Eikä olisi tarkoituskaan. Tämän takia meidät oli tänne tuotu, lennätettäväksi avaruuteen koekaniineina.

Ryömin piiloon vaivihkaa portaiden alle, ja portaat olivatkin valkoista lakanakangasta. En ollut varma, olinko kunnolla piilossa, mutta ainakin sain lisäaikaa. Piileskelin pitkään ahtaassa raossa nurmikon ja portaiden välissä. Tuli ilta, ja jonotus keskeytettiin yöksi. Palasimme hämärän savuiselle juna-asemalle, ja sieltä jonkinlaiseen parakkiin yöksi.

Aamulla ovelle koputettiin, oli hirveän valoisaa. Minulle kerrottiin eri kielillä, että saisinkin lähteä. Ilmeisesti kiitokseksi siitä, että olin estänyt lentokoneiden yhteentörmäyksen. Lisäksi sain rahaa, kuten tuhannen markan seteleitä, jotka olivat vielä leikkaamattomina arkissa.
Olin vapaa ja tavattoman huojentunut, mutta minulle ei ikinä selvinnyt, kuka tämä kolmikko oli, ja miksi he toimivat näin.

Ei kommentteja: