lauantai 12. kesäkuuta 2010

Katkeamaton

The sea at springtime.
All day it rises and falls,
yes, rises and falls.

- Yosa Buson


Meri keväällä.
Kaiken päivää nousee, laskee,
niin, nousee, laskee.

* * *

Elämä on hyvää. Selvisin pitkästä ja hallinnantarpeeni takia stressaavasta reissusta, ensimmäisistä yöpymisistä vieraassa paikassa koiran kanssa, vaativista vanhemmistani, joiden kanssa piti ottaa yhteen koirankasvatuksesta, ajeluista ympäri vilkasta kaupunkia ja pennun vahinkopissoista kyläpaikkojen matoille. Toisaalta tapasimme ihania ihmisiä ja koiria, saimme apua ja neuvoja ja kehujakin, ja molemmat paljon lisää itseluottamusta.

Kotiinpaluu oli yhtä riemastuttavaa pennulle kuin minullekin. Silläkin oli ollut koti-ikävä, yllätyin. Nukuimme sikeät unet ja sitten pystyimme taas nauttimaan paremmin toistemme seurasta. Molemminpuolinen luottamus on kasvanut hurjasti, huomasin tänä aamuna.

Hieron pennun niskaa pehmein käsin ja se rentoutuu huokaisten syliini. Muuttuu painavaksi ja hengittää syvään. Nousen venyttelemään, ja koira ottaa minusta mallia. Hymyilyttää.
Sitten astumme ulos kesään, ihanaan, virvoittavaan, loputtomaan sateeseen.
Pavut kasvimaan mullassa. Sateen kietoma ikuinen vihreys. Talitiaisen poikaset lähdössä pöntöstä.

Mieli lepää. Aika ja kasvu on loputonta.

Ei kommentteja: