maanantai 17. toukokuuta 2010

Kieliopintoja

Jossakin vaiheessa, ehkä pari viikkoa sitten, alkoi olla helpompaa. Kuin maailma olisi nytkähtänyt puoli astetta, takaisin kohdalleen. Aloimme tottua toisiimme ja vähitellen ymmärtää toisiamme. Olemme saaneet rutiineja. Minä huomasin, että koirat käyttävät korviaan pitkälti samalla lailla kuin kaniinit, siis ilmaisevat samoja tunnetiloja samalla lailla. Olen oppinut tunnistamaan erilaisia haukkuja ja vinkunoita, ja reagoimaan oikein eri tilanteissa.

Pentu taas on kasvanut ja kehittynyt: sen ei tarvitse päästä enää jatkuvasti ulos, se on alkanut erottaa taluttimen ja lelujen eron ja se, mitä sanon infantiiliksi käytökseksi (imemisrefleksistä muistuttava nuoleminen ja jyrsiminen) on vähentynyt paljon. Ennen kaikkea se on oppinut suuntaamaan energiaansa juoksemiseen ja leikkimiseen, ja luottamaan meihin niin, että rentoutuminen on mahdollista. Olen jopa saanut leffailtani takaisin. :-)

Luottamuksen myötä kasvaa myös molemminpuolinen kiintymys. Välillä hermoja koetellaan kummallakin, mutta hetkittäin tuntuu, että koiran kanssa elämä on aika kivaa. Viehkeä eläin.

2 kommenttia:

Jäänainen kirjoitti...

On myös mukava seurata kokemuksia uuden perheenjäsenen kera näistä blogeistanne. :)

Möme kirjoitti...

:)