torstai 1. huhtikuuta 2010

Auringon tallaamat

Ikkunan ohi lentää hyttynen. Viistossa ilta-auringossa sen jalat piirtyvät ohuina auringon tallaamaa, sinertävää hankea vasten. Lasimaiset siivet heijastavat huhtikuun värejä kuin pikkuruiset peilit. On aivan tyyntä, lauha etelätuuli on pysähtynyt ja ripustanut helmansa puiden avoimille oksille. Aavistuksen autereinen ilma tuoksuu vienosti sulavalta lumelta ja lämpeneviltä kuusenoksilta.

Tiaiset ovat tiukuttaneet sydämensä kyllyydestä koko päivän, noppineet iltapalaksi pari siementä ja vaienneet pörheiksi palloiksi viilenevään metsään. Vastaheränneet kärpäset ovat ensipörinöidensä jälkeen jääneet eteläseinälle lämmittelemään ja ryömineet vaivihkaa laudanrakoihin yöksi. Räystäiltä vielä tippuva vesi soittaa hiljaista nocturnea.

Rinnassani pieni mustarastas laulaa ensimmäisiä tapailevia säkeitä. Huhtikuu. Kevät.
Uudet ystävät, joista olen yllättynyt ja onnellinen. Pieni koiranpentu, joka täytti kuusi viikkoa ja oppi pitämään korviaan pystyssä. Pehmeänenäiset kanit, jotka kevätilmaa ovenraosta nuuhkaistuaan intoutuvat vallattomiin hyppyhepuleihin. Vapaita, kiireettömiä hetkiä ja tuoksuvia teekupillisia.
Haltioitumista luonnon heräämisestä - käsi kädessä sen kaikkein rakkaimman kanssa.

1 kommentti:

ADD-Pupu kirjoitti...

Oih! Ihana Möme ja kevät <3