perjantai 26. helmikuuta 2010

Kevään timantteja

Seison lumisilla ulkoportailla ja katson epäuskoisena kuumaisemaa pihalla. Kinokset kuin dyynit, korkea kumpuileva talvi. Jossakin kohtaa tuulen viikkaama terävä reuna.
Musiikki kannustaa korvissa. Lumikola on käsissä kevyt, mutta en tiedä, mistä edes aloittaisin. Ensin on tehtävä luiskat, jotta lunta voi työntää johonkin pois polulta. Kuorma alkaa painaa, nostan ylös, ylös, kunnes olen silmätysten lumen kanssa. Sydän pauhaa, mutta en enää tarvitse hengähdystaukoja, niin kuin vielä alkutalvesta. Olen voittanut tämän.

Lopulta käsistä alkaa voima vähetä ja haen lumikengät. Ensimmäinen tunnusteleva askel, toisella pääsen jo lumen päälle. Kolmannella humpsahtaa. Lumi ei kanna yhtään. Menetän toisen jalkani kokonaan kinokselle. Lumikengän alla tuntuu maanpinta, syvällä, tavoittamattomissa. Pelkkä kenkä olisi helppo vetää ylös, mutta nyt lumikenkä ottaa koko laajuudeltaan vastaan, ja kiskon lihaksillani lumet ja jäseneni ylös. Tulee vahva ja hölmö olo. Kierrän hedelmäpuut hidastetuin askelin ja yritän talloa lunta tiiviiksi, mutta se lipsahtelee ja luisuu pois alta, ei suostu menemään kokoon, uppoan ja horjahtelen.

Katolta on tullut laaja lumivyöry. Siinä kohtaa alkaa kantaa, ja voitonriemuisena punnerran ylöspäin. Vaihteeksi en ajattele millaista olisi, jos tässä olisi nyt koira kaverina. Pääsen itseäni korkeamman lumikasan laelle, aurinko pilkahtaa matalalta mäntyjen takaa ja olen hetken kukkulan kuningas - oikaisen itseni pitkäksi ja katson suoraan aurinkoon.

Tuon mukanani alas puoli kinosta, mutta en viitsi tarttua kolaan uudelleen. Kuulokkeista kajahtaa mahtipontisen kaunis balladi. Nostan hupun ylös, levitän kädet sivuille ja kaadun hitaasti taaksepäin enkeliksi syvälle, syvälle pehmeään petiin. Hiutaleita varisee poskelle. Voisin jäädä tähän, upoksiin maailmalta.

Pakkasessa on äkkiä vähän helpompi hengittää.

Ja seuraavana aamuna aurinko nousee kuin keväällä. Valo on lämmintä ja ilman varjoja. Latvustossa liikahtelee vaitonaisia lintuja, unesta äänettömiä.
Hangelle varisee kevään timantteja.

1 kommentti:

ADD-Pupu kirjoitti...

Ihana tunnelma.