maanantai 2. marraskuuta 2009

Voi pyhä sylvi

Jotta blogittelu ei mene pelkäksi tunnelmoinniksi, ajattelin tässä kuussa kirjoittaa vähän paneutuvammin asiaakin. Kuukausi vaihtui melko ristiriitaisissa tunnelmissa ja enimmäkseen melkoisen ärsyyntymisen merkeissä. Syy: nämä eri juhlapyhät.

Joka vuosi raivostuttava asia on ihmisten itsepintainen tapa kutsua pyhäinpäivää "pyhäinmiestenpäiväksi". Päivän nimi on vaihtunut jo 1960-luvun lopulla! Olisiko aika luopua vanhasta nimestä? Feministi minussa herää verenhimoisena vampyyrina joka vuosi, kun kaikki naispyhimykset hävitetään olemasta patriarkaattiperinnettä jatkavalla reliikkinimellä, josta tulee tosiaan mieleen vain ja ainoastaan jotakin partaisia ukkoja. (Pyhäinpäivän "pyhät" ovat kuitenkin alunperin katolisia pyhimyksiä, joista suurin lienee tämä eräs nuori Maria-neito.)

Siihen nähden, etten ole uskovainen, minulla on näköjään aika vahvat mielipiteet joistakin kirkollisista pyhistä. :-) Mutta tämä asia jaksaa kiusata minua joka vuosi yhä enemmän.

No, pyhäinpäivää en siis vietä millään asiaankuuluvalla perinteisellä hartaudella. Sen sijaan mielestäni on aina ollut hauskaa, että kelttiperinteestä kumpuavaa Halloweeniä vietetään muualla maailmassa, ja sen perinteet näyttäytyvät yhtä kiinnostavan eksoottisina kuin vaikkapa kiitospäivän ja Guy Fawkesin päivän menot. Anglosaksista kulttuuria kohtaan tuntemani sympatia saa minut kyllä toivottelemaan Happy Halloweenia leikkimielisesti kansainvälisissä yhteyksissä samalla tavalla kuin vietän omaksi huvikseni pancake dayta tai kiinalaista uutta vuotta.

Tänä vuonna tajusin kuitenkin, että tämä alun perin suomalaista kekriä vastaava juhla on rantautumassa sellaisenaan Suomeen. Kaupungeissa lapset kuulemma kiertävät ovelta ovelle ehdottamassa karkkia tai kepposta, ja ainakin yhdellä kaupallisella radioasemalla vietettiin pyhäinpäivän aattona Halloween-juhlaa.

Mistä pääsenkin itse asiaan: Halloween on aina 31.10. Joka vuosi. Sen sijaan pyhäinpäivä ja sen aatto Suomessa ovat aina lauantaina tietyllä aikavälillä. Käytännössä pyhäinpäivän aatto voi suomessa olla vaikka 5.11., viettävätkö ihmiset sittenkin Halloweenia melkein viikon muuta maailmaa myöhässä? Naurettavaa, sanon minä.

Ahdistun siitä kritiikittömyydestä, mikä tässä mielestäni näkyy. Voisiko näitä asioita vähän ajatella? Onko mitään järkeä siinä, että otetaan jokin asia omaksi täysin irrallisena sitä ympäröivästä vieraasta kulttuurista?

Miksei voida herättää henkiin suomalaista kekriä ja omaksua siihen kullekin mieleinen tapa viettää karnevalistisen kauhuromanttista iltaa pyhäinpäivän aattona? Kekrin ja Halloweenin / kelttiläisen Samhainin teemat ovat samat: satovuosi vaihtuu ja ruoan pitää olla säilöttynä talven varalle. Vainajien uskotaan olevan liikkeellä, ja erilaiset ennustukset ja taiat ovat arvossaan.Talosta taloon kiertävät eläimiksi tai kummajaisiksi pukeutuneet hahmot vaatien kestitystä. Juhlan vastapari on toukokuun alussa vietettävä kevään juhla. Kuulostaako tutulta?

4 kommenttia:

Jäänainen kirjoitti...

En voinut olla ajattelematta, että olen yksi osatekijä tässä kirjoituksessasi feisbuuk-otsikollani. Enkä aio pyytää anteeksi sitä, etten vain aina jaksa ajatella kaikkea liian tarkkaan, ja koska olen aina kuullut lapsuudessa sekä koulussa että lähipiirissä (sukuni vanhat siis) puhuttavan pyhäinmiestenpäivästä, se tulee automaattisesti. Tosin, en myöskään minä pidä sanan halloween käytöstä (suomalaiselta Suomessa, amerikkalaistuminen ei ole lempiunelmani), jotta tasoissa ollaan. ;-)

Möme kirjoitti...

Ehkä se vaikutti muiden vastaavien joukossa, mutta varsinaisen napsautuksen aiheuttivat mediat: mainitsemani radiokanava ja se, että Ylen etusivulla oli otsikkona nuo pyhät miehet.

Itse en ajattele Halloweenia amerikkalaisena asiana vaan koko anglosaksiseen kulttuuriin liittyvänä, mutta ymmärrän hyvin, että koko ilmiö voi ärsyttää. Kivaa on se, että on tällaisia blogeja missä voi harmittomasti paasata ja räyhätä ;-)

Ilona kirjoitti...

Minua ärsyttää isänpäivä ja siihen liittyvä kaupallinen hössötys. Tai se, että isänpäivään liitetään kaikki miehiset stereotypiat. Kirjakaupoissa on varattu oikea hyllyllinen KIRJOJA ISÄLLE: kirjoja autourheilusta, rikosdekkareita, elämänkertoja, joissa päähenkilönä on mikäs muukaan kuin MIES (poliitikko tms).

"Neutraaleja" isänpäiväkortteja on vaikea löytää. Monissa isänpäiväkorteissa "isä" ajaa moottoripyörällä, joissakin korteissa on pelkkiä kravatinkuvia vieri vieressä. Haloo...

Odotan lisää juhlapyhäkritiikkejä Mömmelönorsulta!

Jäänainen kirjoitti...

Näin kun asiaa mietin, niin tajusin, etten muista, että minulle olisi ikinä lapsena puhuttu muusta kuin pyhäinmiestenpäivästä, edes koulussa. Vaikka olin lapsi 70-luvulla. Tosin minulle on aina jäänyt jotenkin käsitys myös siitä, että se on Suomessa ollut nimeltään tuo, koska sillä on jotakin tekemistä idän tietäjien kanssa... ja hehän siis aina mainitaa miehiksi. Eli hajanaiset ovat tiedot näissä asioissa.

Mutta toisaalta, koska koko juhlahan on kuolleiden hengille, eli kuolleet vaeltavat maan päällä, voisiko ajatella, että naisten henget ovat tyytyväisiä tuonpuoleisessa, ja ne miehet kaipaavat tänne takaisin hääräämään? ;-)

Olisi kyllä mukava, jos saisimme kekrin takaisin, nimityksenä varsinkin. Onhan se suomalainen ja myös mukavampi sanana kuin pyhäinpäivä (joka on aika mielenkiinnoton), ja huomattavasti kiinnostavampi myös kuin halloween.