keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Pilvistyvää

Maalaistuvan kello lyö kolme, ja hiljaisen maiseman ylle laskeutuu raskas kostea hämärä. On marraskuu, ja ilta tulee varhain. Linnut piiloutuvat tumman metsän tyyneyteen. Alkaa sataa.

***

Tasangoilla käy leppeä, kevyt tuuli, joka taivuttaa kuivuneita ruohonkorsia. Aurinko on korkealla valkoisena ja sokaisevana. Pitkän kuivuuden aiheuttama väsymys tuntuu ilmassa käsinkosketeltavana, kuin tomuisen maan kertomuksena kuolemasta. Norsut taivaltavat raskain jaloin melkein unohtuneita matkoja veden äärelle juomaan. On liian hiljaista. Sitten tuuli kääntyy, pilvet hämärtävät päivän, ja ilma viilenee. Alkaa vihdoin sataa.


Pikkunorsut liukastelevat innoissaan hetkessä mutaiseksi muuttuvassa maassa. Sade yltyy vapautuneeksi pauhuksi, pirskoaa kuivista pensaista, kastelee ja viilentää norsun karhean ihon, jää lätäköiksi, joiden äärelle on kiire juomaan. Virvoittavat pisarat tuovat tullessaan toivon. Ukkonen jyrähtää.

Sitten norsulapset paimennetaan sisään keuhkokuumevaaran vuoksi, eivätkä sadepäivät enää olekaan niin hauskoja.

Ei kommentteja: