perjantai 4. syyskuuta 2009

Ihmisen stereotyyppi

Katsoin toissailtana kiehtovan ja koskettavan elokuvan Stage Beauty, joka käsitteli kaikenlaisia sukupuolirooleja ja sukupuolten esittämistä monitahoisesti ja yllättävästi. Lisäksi siinä onnistuttiin kertomaan 1600-luvusta ilman, että henkilöt olivat liian moderneja minuudeltaan, aatteiltaan ja käytöseltään, niin kuin monissa historiallisissa elokuvissa (ne kertovatkin silloin oikeastaan enemmän meidän ajastamme kuin historiasta). Elokuva sai muun muassa miettimään, onko kauneudenkaipuumme joskus niin suurta, että rakastamme toisessa ihmisessä vain näkemäämme kauneutta ja käännämme katseemme niistä piirteistä, jotka ovat rumalla tavalla todellisia? Elokuvassa toinen päähenkilöistä varjeli kauneuden ideaa tajuamatta, että kauneus on jotakin paljon monipuolisempaa ja elävämpää kuin hänen ideansa siitä.

Näin käy joskus myös ihmisten kohdalla, näemme vain ideamme toisesta emmekä pysty olemaan avoimia oikealle ihmiselle. Elokuvan lopussa kaksi ihmistä näki vihdoin toisensa roolien ja tottumusten yli. He kävivät molemmat läpi monia seksuaalisuuksia ja sukupuolirooleja, ja lopussa olivat ikään kuin pelkistyneet ihmisiksi ja alkoivat nähdä toisensa sellaisina kuin oikeasti olivat, riisuttuina.

Olen miettinyt viime päivinä laajemminkin sitä, miten paljon katsomme toisissamme vain jotakin omaa, esimerkiksi sukupuoleen liittyvää mielikuvaamme. Pinnalla ovat myös olleet erään autoalalla olevan, johtoasemaansa väärinkäyttäneen miehen julkiset lausunnot. Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että yhdestä lehtiartikkelista on noussut tarpeettoman suuri kohu. Omasta mielestäni on huojentavaa, että asiasta kohutaan. On järkyttävää, että ihminen, jolla on täysin sovinistisia mielipiteitä (esim. että naiset eivät pärjää teknisissä asioissa tai johtajana), voi olla johtavassa asemassa. Onneksi hän avasi suunsa ja joutui eroamaan, vaikka eittämättä sai hyvityksenä jonkin toisen, vähemmän näkyvän paikan samassa yrityksessä.

Luen Liza Marklundin ja Lotta Snickaren kirjaa Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Jokaisen, aivan jokaisen, pitäisi lukea se kirja. Monet kirjan asiat olivat minulle toki ennestään tuttuja, kuten se, miten eri sukupuoliin kohdistuvia odotuksia aletaan syöttää lapsille jo ennen näiden syntymää - tarvitsee vain lukea syntymäilmoituksissa käytettyjä adjektiiveja pikku prinsessoista ja potrista pojista. Tai se, että niin koulussa kuin työelämässäkin pojat ja miehet käyttävät eniten fyysistä ja kielellistä tilaa. Yleinen herja, että naiset ovat lörppöjä tai juoruilijoita, peittää sitä tosiseikkaa, että miehet puhuvat kaikilla mittareilla mitattuina enemmän kuin naiset. Tarvitsee vain tarkkailla mitä tahansa esimerkiksi työyhteisön ryhmää, jossa on yksi tai kaksi miestä ja vaikka kuinka paljon naisia - miehet monesti hallitsevat ja johtavat keskustelua, naiset kuuntelevat ja myötäilevät.

Minua surettaa se, että itsekin olen lapsesta asti niin ehdollistunut siihen, että mies on ihmisen normi, etten pääse siitä eroon. Esimerkiksi kyseisen autokauppiaan syrjiviä lausuntoja kommentoi eräässä uutisessa "valtiotieteen tohtori Roman-Lagerspetz". Jos kuvittelet mielessäsi valtiotieteen tohtorin, onko hän mies vai nainen? Entä jos kuvittelet palomiehen? Toimitusjohtajan? Pääministerin? Nämä ovat niitä pinttyneitä oman pääni ennakkokäsityksiä, joihin häpeäkseni törmään. Toki voin kuvitella naispuolisen toimitusjohtajan, mutta päässäni toimitusjohtajan arkkityyppi on mies. Miten virkistävää onkaan, että valtiotieteen tohtori Roman-Lagerspetzin etunimi on Sari.

En toki ole yksin, lähes kaikki ajattelevat näin. Ei tarvitse kuin seurata mitä tahansa mediaa. Tänään tulosruutu (joka on muutenkin aika kapeasti perinteiseen maskuliinisuuteen profiloitunut ohjelma) kertoi, että "Suomen jalkapallomaajoukkue" oli pelannut tiukan ottelun MM-karsinnoissa. Aloin miettiä, mitä sille toiselle Suomen jalkapallomaajoukkueelle kuuluu, sille joka pääsi hiljattain EM-kisoissa puolivälieriin asti. Ai niin, sehän onkin tämän kanavan urheilu-uutisissa "naisten jalkapallomaajoukkue" tai yleisemmin tuttavallisesti "futisnaiset". Miesjalkapalloilija on siis jalkapalloilijan normi, joka edustaa suomalaisuutta, nainen on poikkeus, joka pitää mainita. Ja jota ei oteta niin vakavasti ja josta ei uutisoida niin pitkästi ja laveasti.

Monet ihmiset minunkin tuttavapiirissäni ovat vankasti sitä mieltä, että miehet ja naiset ovat erilaisia. En usko, että he ovat ollenkaan niin erilaisia kuin miksi heidät kasvatetaan. Marklundin ja Snickaren kirja käsittelee muun muassa sitä, miten aikuisten odotukset lapsen sukupuolta kohtaan näkyvät kaikessa vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Tyttöjen odotetaan vauvasta asti olevan hiljaisia, kilttejä ja tottelevia, joten heille puhutaan vauvasta asti niin, heitä palkitaan näiden odotusten täyttämisestä, heitä käsitellään näistä lähtökohdista. Tottakai he ovat muutaman vuoden iässä jo täysin sisäistäneet tämän ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Tai viimeistään koulussa se opitaan, koska kukaan ei pidä meluisista ja tottelemattomista tytöistä - eivät opettajat sen enempää kuin toiset oppilaatkaan. Lelu-, vaate- ja musiikkimakua taas ohjaavat todella tehokkaasti aikuisten ja muiden lasten lisäksi esimerkiksi kaikenlaiset kuvastot, jotka ovat äärimmäisen pitkälle sukupuolimerkittyjä - tyttöjen leluilla leikkivät tytöt vaaleanpunaisilla sivuilla. Tarpeessaan samastua naissukupuoleen tytöt tietenkin oppivat haluamaan näitä tyttöjen leluja, viimeistään parin-kolmen vuoden iässä.

On mahdotonta arvioida, millä lailla naiset ja miehet ryhmänä eroavat toisistaan, sillä ennakkoluulomme ovat niin syvällä ja niin kattavia, ettemme parhaalla tahdollakaan näytä voivan irrottautua niistä, eivätkä useimmat edes halua tai osaa. Parasta olisi koettaa suhtautua aina jokaiseen yksilönä, ei sukupuolensa tai jonkin muun kuvitellun ryhmän edustajana. Silloin voi yllättyä myönteisesti.
Yritän kohdella ainakin tuntemiani lapsia tasaveroisesti ja suhtautua avoimesti heidän persooniinsa. Enkä ikinä, ikinä sano heidän kuultensa mitään yleistävää tytöistä tai pojista (tai miehistä tai naisista), sen olen heille ja heidän tulevaisuudelleen velkaa.

1 kommentti:

Jäänainen kirjoitti...

Kiitos tästä kirjoituksesta, olen suurilta osin täysin samaa mieltä.