tiistai 25. elokuuta 2009

Vangittuja hetkiä

Alakuloiselle ololle selvisi syyksi PMS, ja se oivallus helpotti oloa. Yhden itkuraivarin jälkeen olin taas jo melko seesteinen, ja kun työstressikin tässä kohta helpottaa, loppuviikosta tulee luultavasti aika kiva.

Piristääkseni itseäni ja välttyäkseni töiltä tietysti surffasin netissä, mitäpä muutakaan sitä näennäisahkeran työpäivän ratoksi keksisi. Löysin virtuaalimaailmasta aivan suloisen Piiskun, josta otetut upeat kuvat saivat tarkastelemaan omiakin kaneja taas uusin silmin. Kaikki tuon blogin kuvat ovat hienoja, ja tuskin maltan odottaa, että Namibian matkan kuvat tulevat linjoille - siellä lienee hyvällä onnella joku norsukuvakin.

Tällaisina hetkinä alkaa tietysti toivoa, että itselläkin olisi riittävästi taitoa ja ammattilaislaitteet, jotta omienkin kanien pehmeääkin pehmeämmät turvat saisi vangittua filmille silloin, kun ne ovat litistyneet lattiaa vasten kanien pilkittyä niskansa rennoiksi ja vihdoin nukahdettua. Tai että lattialle onnellisena kyljelleen kierähtäneen luppakorvan joka suuntaan sojottavat ja taittuneet korvat saisi kuvattua. Häntä on huolimattomasti vinossa, käpälät ristissä ja kylki kohoilee tasaisesti unen rytmissä. Vieressä on toinen yhtä pumpelo kaveri korvat rentoina päätä myöten. Jos viiksekästä poskea silittää, kani puree tyytyväisenä tyhjää ja vaipuu syvemmälle unimaailmaan.

Seuraavassa hetkessä, kun nousen kohta tästä tuolista hakemaan kupillisen teetä, molemmat ovat täysin hereillä ja kipittävät kintereilläni keittiöön, missä ne kurottelevat keittiönlaatikoihin ja nousevat jalkojani vasten viikset terhakkaina sivuilla, silmät kirkkaina ja korvat höröllä - saako omenaa? Korppua? Edesihanpienenpalanvain?

2 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Ethän sinä välttämättä tarvitse kameraa, kun osaat sanoin kuvata kanien olemuksen noin kauniisti ja elävästi :)

Möme kirjoitti...

Kiitos :-)
Kanit ovat niin pimeitä ja hulvattomia tyyppejä, etteivät sanat tunnu ikinä riittävän. Kuvasi Piiskun iloisesta hepulista ovat aivan ehdottomia :-)