keskiviikko 19. elokuuta 2009

Eräs lämmin iltapäivä loman jälkeen

Kun nyt ajattelen lokakuuta, se tuntuu ihanan kaukaiselta ja silti miellyttävältä. Siellä odottavat italiantunnit, taijiharjoitukset, omenapiirakan mehukas kanelintuoksu, tyynessä ilmassa omia aikojaan hitaasti putoilevat vaahteranlehdet, joiden leijunta lumoaa. Uunin lämmittäminen aamuisin, kirpeä ilma, verhojen poissulkema illan hämäryys. Se on vielä hyvin kaukana, ja olen jotenkin sen kaukaisuuden kanssa tänä aurinkoisena iltapäivänä täydellisessä sopusoinnussa.

Neljä päivää ennen loman loppumista iski ahdistus, nyt tämä loppuu, ihanaa on ollut ja nyt suloinen joutilaisuus, joka on jollakin ihmeellisellä tavalla ulottunut omatuntoon asti, päättyy.

Tunne kesti päivän, ja sen jälkeen loma jatkui yhtä kivana tyhjäntoimittamisena kuin siihenkin saakka. :-)

Ja nyt kun olen taas tässä koneen ääressä, lemmikit nukkuvat jaloissa, puoliso soittaa greendayta ja keittää itselleen kahvia, ikkunan takana aiempien päivien massiiviset pilvirintamat hajonneet ja navakka tuuli kääntynyt ja tyyntynyt, tämä hetki tuntuukin hyvältä. Työ on sopivasti yhdentekevää, se ei rasita. Silti tuntuu mukavalta jonkinlainen rutiineihin palaaminen, joka häämöttää mielessä mutta toteutuu vasta myöhemmin. Syksy on minulle aina uuden alku, ja sen aika on kohta.
Mutta ei aivan vielä - muutama viikko vielä kesää, vehreää, kaunista, riekkuvaa kesää.

Keski-Suomeen on luvattu ensi yöksi hallaa. Jos kesäkukat muistaa peitellä tänä iltana, niiden kukinnasta voi nauttia vielä viikkoja.

Ei kommentteja: