keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Tuulisella rannalla

Tuuliselta rannalta aukeaa aava ulappa. Etäällä näkyy laiva, ehkä toinenkin, aivan varma ei voi olla. Aallot lyövät rannan kiviin kuin laulu kaukaisista maista. Horisontissa sinisen sävyt sekoittuvat vaaleaksi uduksi, joka on täynnä mahdollisuuksia ja toiveita. Ei ole muuta kuin tämä: vuosisatainen meren pauhu, laivat matkalla pois, poskea sivelevä tuuli. Väkevä olemassaolon tunne, kun äkkiä ymmärtää samanaikaisesti koko elämänkaarensa ja kaikki tulevaisuuteen ja vieraisiin maihin aukeavat ikkunat.
Sydän kurottaa etäisyyden yli ja palaa takaisin rintaan yhtä aikaa kaihoisana ja tyytyväisenä.


Sain viikonloppuna mahdollisuuden käydä niemennokassa, josta aukesi esteettä suuren järven selkä. Melkein niin avara, että tuli meri mieleen. Pidän järvistä, ja nyt Järvi-Suomessa asuessani entistä enemmän, mutta meri on aina tuntunut omalta, tutulta ja kotoisalta. Kasvoin rannikolla, enkä koskaan ajatellut asiaa sen enempää, ennen kuin jätin lapsuusmaisemat taakse.

Sen jälkeen matkani ovat kuitenkin suuntautuneet merien rannoille. Etelä-Englannissa valkoiset kalkkikivikalliot kohoavat pystysuorina merestä, ja horisontissa voi kuvitella näkevänsä manner-Euroopan. Walesissa ja Irlannissa niittyjen vihreys syvenee sateen piiskatessa kasvoihin, Skotlannissa kauan sitten romahtaneet linnat tervehtivät aaltoja karuilla rannoilla. Normandiassa humisevat luoteisten merituulien lisäksi historian lehdet. Pohjois-Norjan uloimmilta saarilta aukeaa jäämeri, tuo sananakin kohtalokas. Itämeren saarilla taas meren lyijynharmaata vasten piirtyvät heleinä ruusut ja unikot. Etelä-Euroopassa meren lisäksi ilmakin on pehmeää ja turkoosinsävyistä. Ja entä Atlantti, jonka mittasuhteet ovat joka suuntaan käsittämättömät!

Kaikki maailman valaita ja meduusoita syvyyksissään piilottelevat, leväntuoksuiset, massiiviset meret vuorovesineen, hautoineen, lintuineen, tyrskyineen ja varjoineen kutsuvat luokseen viipymään. Ne sitovat minut tähän. Mitään tarvitsematta, kaiken nähneinä, ne jäävät olemaan ikuisiksi ajoiksi, tuulen myllättäviksi, lintujen mittaamiksi, ukkosmyrskyjen ja auringon tuhansien timanttien kirjomiksi.

Ei kommentteja: