sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Piilomaan pikku-a

Minulla on ollut pari vuotta mukana pieni salamatkustaja, ihan vain pääni sisällä. Nimesin sen A:ksi (A niin kuin aivolisäkekasvain), mutta sen nimi kirjoitetaan nykyään pienellä, a, koska se ei ole enää niin kovin iso juttu. Pitää vain muistaa ottaa kerran viikossa lääke, pikkuisesta purkista miniatyyrisen pillerin puolikas ja varautua enää siihen, että muutaman tunnin päästä mieliala laskee loppuillaksi ja että seuraavana päivänä väsyttää, nukuttaa ja päätä voi särkeä. Olen ajoittanut nämä oireet perjantai-iltaan/lauantaihin, jotta ei mene työpäivä pipariksi, ja oppinut suosiolla lepäilemään perjantai-illat ja sietämään väliaikaista epähuvitusta ja alakuloa. Tuskin enää joudun lääkettä syömäänkään kuin ehkä vuoden verran, hyvällä onnella en sitäkään, ja sitten saan unohtaa lopullisesti koko a:n. Tässä ei ole enää suuria tunteita pelissä.

Lääkkeidensyönnissä on puolensakin: sen lisäksi, että olen antanut itselleni luvan rentoutua nykyisin työpäivän päätteeksi sohvalla löhöillen ja suklaata syöden (sen sijaan, että alkaisin siivota tai harrastaa muuta itsekidutusta), nukun aina levottomasti perjantain ja lauantain välisen yön ja näen viikonloppuisin mitä absurdeimpia unia.

Nytkin oli taas fantastisia seikkailuja. Olin kävelemässä appiukon kanssa kirkonkylältä kotiin, oli heinäkuu, siis sama ajankohta kuin nyt, ja oli satanut yli puoli metriä lunta. Katuja ei ollut aurattu, joten saimme kahlata yli polven syvyisessä hangessa, ja vaikka oli lämmin, lumi ei sulanut. Minulla oli täysin epätodellinen olo, vaikka uni oli hyvin uskottava ja todentuntuinen. Totesin, että nyt on tosiaankin heinäkuu, ja tässä sitä kahlataan kinoksessa. Mielenkiintoista!

Sen jälkeen taas lennettiin, nyt tein sen tietoisesti ottamalla pyörällä vauhtia. Ja ilmaan päästyäni päätin kokeilla tehdä silmukoita, niin kuin hiljattain vuoristoradassa. Tuntuihan se mahanpohjassa ihan samalla tavalla!

Ja nyt sunnuntaina on päänpuristus ja väsymys taas tältä erää hellittänyt, ja saan elää rauhassa seuraavat viisi päivää. Unien soisi kuitenkin jatkuvan :-)

Ei kommentteja: