keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Mieli kuvituksessa

Näin taas taianomaista ja ihastuttavan dramaattista unta, joka jättää jälkeensä miellyttävän epätodellisuuden tunteen. Olin aivan täysin joku muu, loistava velho, pitkä ja kalpea, voittamaton, kunnes minulle selvisi, että Kuolema oli saanut selville perimmäisen salaisuuteni, joka oli minulta itseltänikin salattu (se oli jokin pelko, ehkä juuri kuolemanpelko), ja piteli siksi kohtaloani kämmenellään vaarallisen kevyesti.

Nyt yritän sopeutua siihen, että olen minä, keskimittainen ja pisamaiseksi päivettynyt, ulkona onkin mystisen toisen todellisuuden sijasta aurinkoinen kesäpäivä, pyykit liehuvat narulla ja päivän työt ovat aluillaan. Stereoihin piti sentään laittaa soimaan argentiinalaista tangoa, se sopii jotenkin unen jälkitunnelmaan.

Olen oikein mielelläni minä, mutta on ihmeellistä saada olla välillä joku aivan muu.

1 kommentti:

ADD-Pupu kirjoitti...

Kiitos että jaat huimia tarinoitasi täällä muidenkin iloksi :)