maanantai 29. kesäkuuta 2009

Parantava leikki

Tänään tuli taas aamulla uusintana Norsujen hoitokoti televisiosta. On aivan erilaista katsoa sarjaa nyt, kun tietää enemmän norsuhoitolasta ja sen asukeista.

Kuivuus ja salametsästyksen lisääntyminen ovat lisänneet orpojen norsulasten määrää. Hoitolassa on jo peräti 18 pikkuista. Joukko on jaettu kahtia, jotta ilkikuriset pikku lerppakorvat saadaan paremmin pidettyä hallinnassa, ja isompien norsujen ryhmän minimatriarkkoina toimivat Kenia ja Dida. Didahan on jo aiemmin osoittanut kärsivällisyyttä pienempiään kohtaan, ja Kenian kanssa ne ovat varmasti toimiva tiimi.

Ikävä uutinen on se, että Dida on ollut pitkään huonokuntoinen ja apaattinen, ja kävi ilmi, että se on kärsinyt jonkinlaisesta munuaistulehduksesta. Pitkä antibioottihoito on kuitenkin tepsinyt, ja Didan vointi ilmeisesti nyt ihan hyvä. Olen silti huolissani pikkuisesta töppökärsästäni. Ensimmäiset elinvuodet ovat vaikeimmat, ja norsulapsia vaanivat monenlaiset taudit. Vaikka hoito olisi kuinka hyvää, keuhkokuume, hampaidensaantiin liittyvät sairaudet ja heikkokuntoisuus tai ruoansulatussairaudet voivat viedä pikkunorsun muutamassa päivässä. Kunhan Dida täyttää syksyllä kaksi vuotta, voin alkaa vähitellen olla levollisemmalla mielellä.

Didasta on tulossa myös taitava jalkapalloilija, jos nyt ketään mömmelöistä norsua sellaiseksi voi sanoa. Norsut ovat monesti innokkaita pelaajia, vaikkakin säännöt - ja välillä koko pelin tarkoitus - jäävät niiltä vähän hämärän peittoon. Hoitajat saattavat alkaa pelata keskenään, mutta pian uteliaat pikkunorsut liittyvät joukkoon. Tämänkin aamun norsuohjelmassa pelattiin jalkapalloa. Norsut juoksevat kärsä suorana pallon perässä, jolleivät innostuksissaan unohda koko palloa, ja osaavat potkia hienosti, jolleivät halua mieluummin vaikkapa purra palloa tai käydä sen päälle makaamaan. Dida kuitenkin teki viime ottelussa maalin, joten se selvästi tajuaa, mistä on kyse!

Ei kommentteja: