torstai 18. kesäkuuta 2009

Etsintää

Olen aina ajatellut, että minulla on vapaa tahto. Että toimintani perustuu itse tekemiini päätöksiin, olivatpa ne järjen tai tunteen tai pelkän intuition pohjalta tehtyjä.

Tunnelukkotesti haastoi kaiken tämän niin osuvasti, että yritän vieläkin toipua. Sulateltuani aikani sitä, että haen vieläkin ihmisten hyväksyntää, tuli vielä merkittävämpi oivallus: en ainoastaan hae hyväksyntää, vaan olen ollut siitä täysin riippuvainen niin, että se on ohjannut koko elämääni. Varsinkin teini-iässä ja nuorena aikuisena lähes kaikki toimintani on ollut hyväksynnän haun motivoimaa.

Äkkiä kaikki elämäni tähänastiset tapahtumat asettuivat uuteen, kirkkaampaan valoon. Ymmärsin paremmin, miksi olen toiminut ja käyttäytynyt niin kuin olen, näennäisen järjettömästikin välillä. Samalla satuttaa se, että oman mieleni toiminta on ollut minulta niin salattua. Olen luullut toimivani ihmissuhteissa - varsinkin parisuhteissa - rationaalisena olentona (ja vielä arvostanut rationaalisuutta ylettömästi), vaikka olen ollut pitkälti lapsuudessa oppimieni mallien ja tunteiden ohjailtavissa tiedostamatta sitä itse.

Parhaat valintani elämässä olen tehnyt silloin, kun en ole hakenut kenenkään hyväksyntää. Hetkittäin murtautunut vapaaksi kuin kesäpäivä loputtoman pilvimassan takaa.

Vaikka kaikki muut kolme tunnelukkoani - vaativuus, oikeutus ja uhrautuminen - näkyvät arkipäivässäni selvästi, tämä neljäs on mielestäni olennaisin, koska se on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä ennen kaikkea sosiaaliseen elämääni. Siitä on myös vaikein saada kiinni ja vaikein löytää alkusyytä. Aloitanko siitä vai niistä kolmesta muusta?

5 kommenttia:

Veloena kirjoitti...

Möme, kannattaa varmaan lainata se terapeuteille suunnattu Skeematerapia-kirja, Klosko, Young ja Weishaar muistaakseni kirjoittajat. Se on seikkaperäisempi ja siinä kerrotaan myös, mitkä skeemat saattavat pyrkiä peittämään toista skeemaa tai liittyvät yhteen (kuten uhrautuminen ja tunnevaje -yhdistelmä tai vajavuus ja oikeutus -yhdistelmä). Kirja on melkoinen järkäle, mutta hyvin antoisa. toivon, että muistaisin, miten päin tämä käsittely aloitettiin, mutta en muista. :D Ja oma kappaleeni on lainassa ystävällä. (Se on muuten tiheimmin lainattu kirjani. Eikä ihme.)

Kirjastoista luulisi löytyvän!

Ilona kirjoitti...

"Parhaat valintani elämässä olen tehnyt silloin, kun en ole hakenut kenenkään hyväksyntää."

Lause on ihan kuin mun elämästä! Minusta tuntuu, että olen aina jotenkin alitajuisesti hakenut hyväksyntää moniin asioihin (lähinnä vanhemmiltani), mutta nyt olen päässyt siitä eroon. Ja heti on helpompi olla...

Niin, ja asiasta toiseen: lähetin toivomuksen Norsujen orpokoti kakkosesta YLElle! Eivät löytäneet tiedostoista, että toinen kausi olisi hankittu, mutta toiveeni välitetään ohjelmahankkijalle. Jee :)

Kontradiktio kirjoitti...

Mielenkiintoinen testi, tein itsekin. Tunnelukkoja tuli aikamoinen läjä, kymmenen kappaletta, useampikin oli erittäin vahva. Ilmankos olen näin tunnevammainen :-).

On mielenkiintoista huomata, että lukot ovat syntyneet kompensoimaan toisiaan, ja pohjimmainen tunnelukko voikin olla sellainen ettei ulkopuolinen tai edes itse välttämättä helposti havaitse sitä.

Minulla oli myös tätä merkintääsi vastaava kokemus muutama viikko sitten, asiat vaan tuntuivat jotenkin loksahtavan paikalleen, ja historia näkyikin uudessa valossa. Mielenkiintoista, miten historia kirjoittuu uudelleen omassa päässä kun ymmärtää itsestään lisää.

Itse ajattelen eläväni juuri tuon kokemuksen takia nyt erittäin hedelmällistä aikaa. Kriisin käsittely on havahduttanut hetkeksi aikaa hereille. Luulen, ettei aikaa ole hukattavana, arki nukuttaa herkästi uudelleen johonkin toiseen uneen jos huomiokyky herpaantuu.

On vaikeaa hyväksyä, ettei nukkuvana minulla ole vapaata tahtoa, joten sen unohtaa herkästi. Ja kun sen unohtaa, nukahtaa je menettää samalla vapaan tahdon.

Itselleni hyödyllisintä on ollut yrittää tarkkailla omaa ajatteluani, tunnetilojani ja kehoani. Se on raskasta, eikä tavoitteita pidä asettaa liian korkealle. Tärkeintä on toisto, vähintään kerran päivässä yritän päästä arkiajattelun yläpuolelle.

Yritän samalla rakentaa itseeni herätyskelloja, jotka alkaisivat soida kun huomaan jostain ulkoisesta merkistä taas nukahtaneeni.

Möme kirjoitti...

Kiitos kommenteista ja kokemuksistanne!

Veloena, onko tuo kirja paljonkin laajempi kuin saman kirjoittajan (Young) tunnelukkokirja, siinähän on myös paljon käytännön vinkkejä? Tuota skeematerapia-kirjaa ei tämän seudun kirjastoissa ole, mutta kaukolainaus on onneksi mahdollista lähimmistä kaupungeista :-)

Ilona: itsekin olen toivonut Yleltä tuota kakkossarjaa, toivotaan että se pian näytetään!

Kontradiktio: juuri noita herätyskelloja yritän itsekin itseeni rakentaa. En ole kovin itsetietoinen tyyppi, joten se on vähän työn takana, mutta kokemukset opettavat.

Veloena kirjoitti...

Jep, skeematerapia on paljon laajempi. Ja siinä on uudempaa tietoa.