tiistai 19. toukokuuta 2009

Voimaton

Enpäs jäänytkään siihen kevätiltaan. Jäinkin kolmeksi päiväksi sängynpohjalle vatsataudin kouriin. Nyt yritän kerätä voimia, vaikka tuntuu ettei oikein jaksa edes istua. Ruoka ei vielä oikein maistu, vaikka elimistö huutaa energiaa, ja melkein kaikki on liian suolaista tai liian makeaa tai muuten vain liian voimakasta.

Ei auta kuin odotella. Voimat palautuvat vähitellen, univelka pienenee, voi taas alkaa suunnitella kivoja, keväisiä juttuja.

Puoliso on ollut suurenmoinen, niin kuin aina kun olen sairaana. Myötätuntoa, huolenpitoa, jaffanostoreissuja, eikä hän kuitenkaan tee sitä omalla kustannuksellaan. Minä vasta opettelen tuota taitoa: miten huolehditaan suorittamatta. Ollaan tukena menemättä liikaa mukaan toisen oloihin. Vaikutetaan loputtoman kärsivällisiltä ilman ponnistelua ja väsymistä.

Minulla on siihen vielä matkaa, mutta hyvä esimerkki tässä lähellä. Jossakin vaiheessa alan taas innokkaan itsekasvatuksen. Mutta nyt vain toivun, lepään, annan kevään virrata ikkunan takana mistään välittämättä.

Ei kommentteja: