tiistai 12. toukokuuta 2009

Kevenevä ilta

Kevätaurinko viipyilee puiden latvoissa ja taikoo mäntyjen rungoista esiin piilotetun kuparinpunan. Lehtiään hitaasti auki käärivät pihlajanoksat pysähtyvät. Kaukana soi punakylkirastaan kromaattinen kujeilu, ja vaikka hengitän syvään, en tavoita sitä. Maa on sateesta raikas ja kasvava, askelten alla syvä. Jäisin tähän iltaan ikuisesti.

Ei kommentteja: