torstai 16. huhtikuuta 2009

Sadetta odotellessa

Lumihanki jatkuu yhä yhtenäisenä horisonttiin. Pelloille on saapunut sinnikkäitä töyhtöhyyppiä ja kuoveja odottamaan, että maa paljastuisi edes vähän. Peipot ja punarinnat hyppelevät viileässä kuusikossa ja jaksavat laulaa toivoa ilmaan. On pilvistä ja koleaa, tuntuu että mikään ei liiku, lumi ei sula eikä päivä etene. Hetkeksi aurinko säväyttää pilvenraosta ja maalaa maisemaan värit, männyt vähän vihreämmiksi, lumen likaisemmaksi ja pientareet keväisemmiksi. Sataisi vettä, sataisi tämän lumen pois! Tulisi muta, muurahaiset ja kaikki muut lentävät ja piipertävät öttiäiset! Tulisi tilaa Mömmelönorsulle tonkia puutarhassa!

Sadetta odottavat myös erityisen kuivasta kaudesta kärsivät Kenian norsut. Vuoden ensimmäinen neljännes on Keniassa vuoden kuuminta aikaa, eikä odotettuja sateita ole vielä tullut. Hoitolaan on tuotu viime kuukausien aikana lukuisia uusia orpolapsia, joista monet ovat myös kuolleet muun muassa virustauteihin. Nukkumajärjestelyjä on täytynyt muuttaa, mikä sekoittaa aina pikkuisten päätä, mutta onneksi ne sopeutuvat nopeasti.
Lisäksi neljä norsua (yllättäen ei lauman vanhimpia norsuja, vaan ystävykset Wasessa, Shimba, Siria ja Mzima) siirrettiin Voin yksikköön, mikä tietenkin stressasi kaikkia, mutta oli välttämätöntä jo tilanpuutteen takia: hoitolassa on silti peräti 15 pienokaista. Eräs siirretyistä norsuista, pippurinen Wasessa, on kotoisin Voin alueelta ja on jo ehtinyt tavata vanhoja villejä tuttujaan!

Muuten norsut viettävät säännöllistä elämää, johon kuuluu säännöllisten ruoka-aikojen lisäksi päivittäinen mutakylpy ja vaeltelua hoitajien kanssa pensastossa. Ja jos pelästyy vaikkapa paviaaneja, voi aina juosta hoitajien luo turvaan! Pikkuiset kärsäkkäät ovat leikkisiä, kujeilevia ja oikukkaita, mutta tiukan paikan tullen ne osaavat olla myös viisaita, järkähtämättömiä ja rohkeita, kuten esimerkiksi jos juomapaikalle tulee yllättäen leijonalauma. Silloin isommat norsut paimentavat nopeasti pienemmät aitaukseen turvaan ja seisovat sitten vahdissa laskematta leijonia lähemmäs juomaan. Lopulta leijonat antavat periksi, lopettavat karjumisen ja uhkailun ja lähtevät pois, ja norsut seisovat vielä tunteja valppaina paikoillaan, kunnes pienimpienkin on turvallista tulla esiin piilostaan.

Dida ja Sinya (kuvassa) sekä Lesanju ja Lempaute ovat yhä tiivis nelikko, mutta ovat ottaneet kaikki uudet tulokkaat lämpimästi vastaan. Dida kujeilee minkä ehtii muun muassa jahtaamalla pahkasikoja ja niiden porsaita mutakylpypaikalla. Tosin se myös pelästyi eräänä aamuna ohijuoksevaa pahkasikaa aamiaisella niin, että alkoi säikkynä juoksennella ympäriinsä ja sai koko norsulauman ja aamiaistarjoilun sekaisin.

Didan pikkuiset syöksyhampaat ovat alkaneet kasvaa, ne tuntuvat jo huulen läpi. Kuten samalta Amboselin seudulta kotoisin oleva Kimanakin, Dida saa hampaansa poikkeuksellisen aikaisin, peräti viisi kuukautta ennen tavallista aikaa. Hampaiden puhkeamiseen liittyy terveysriskejä, joten toivon, että Dida selviää ongelmitta!


Kerrotaan, että norsut osaavat ennustaa sadetta. Kuumassa ja kuivassa ilmastossa se olisikin eittämättä hyödyllinen taito. Hoitolan Ithumban yksikössä sattui erikoinen tapahtuma, kun eräänä kuumana ja kuivana aamupäivänä kaikki lauman pojat jättivät yhtäkkiä välttämättömän niukkojen tuorerehuvarojen etsinnän ja varjossa lepäämisen sikseen ja alkoivat tööttäillä innoissaan ja jahdata toisiaan leikkisästi pensaikoissa melkein puolen tunnin ajan paahtavassa auringonpaisteessa. Iltapäivällä satoi.



Ystävykset Dida ja Samuel

Ei kommentteja: