keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Eikä sekään ole kovin tärkeää

Lähes samaan aikaan kuin viime vuonna iski taas puutarhainnostus. Niin kauan kun kaikki on lumen alla, en jaksa ajatella siemeniä tai kesän kasvua kuin ohimennen, mutta kun lumi paljastaa maan, olen yllättäen täynnä innostusta, eikä suunnittelu, taimiruukkujen kaivaminen liiteristä tai haravointi tunnu työltä ollenkaan. Nyt kävi niin, että viikonlopun lämpimät sulattivat lumen naapurin perunamaalta, joka aukeaa tästä työhuoneen ikkunasta. Omalle pihalle lumi kinostuu enemmän (hyvän tuulettoman mikroilmaston ansiosta :-) ja oma kasvimaa on vielä lumen alla. Aurausta odottavan mullan katselu sai kuitenkin viherpeukalon ja muutkin sormet syyhyämään jokakeväistä kärsimättömyyttä. Se on hyvä tunne: vahvasti elossa oleminen.

Söpöt myyrät ovat tehneet tuhonsa meilläkin. Onneksi kyseessä ovat enimmäkseen pensaat, jotka todennäköisesti kestävät alasleikkauksen. Niissä on oksissa kaikki kesän kasvuvoima, kukkanuput ja lehdet tulollaan, mutta jos niiden antaa kukkia oksantyvet paljaaksi kaluttuina, niiden kunto heikkenee vähitellen, ne altistuvat kaikenlaisille taudeille, kuivuvat ja kuihtuvat.

On kovetettava sydän ja katkaistava oksat nyt maata myöten. Luotettava siihen, että vahva juuristo kasvattaa uudet oksat, jotka kukkivat joskus tulevina vuosina. Silti huokaan tuomipihlajan valkoisenkeveitä kukkaterttuja ja syreenin siirappista violettia.

Paljon toistetaan kiinalaista sanontaa puutarhanhoidosta. Mielestäni siinä piilee enemmän totuutta kuin vain leikkimielistä puutarhanhoidon ylistystä. Puutarhan hyväätekevä voima on siinä, että siellä pää tyhjenee muista ajatuksista. Kun rakentaa kukkapenkkiä, kylvää kasvimaata, istuttaa pieniä hentoisia taimia tuoksuvaan matoiseen multaan, mikään muu ei todellakaan tunnu olennaiselta. Sillä hetkellä millään muulla ei ole väliä; mullan ja vihreiden lehtien tuntu käsissä, vivahteikkaat tuoksut, lukemattomat värit, viilenevä ilta ja hiljaisuus tuntuvat kaikkein tärkeimmältä maailmassa.

Jälkeenpäin tietysti tajuaa, että sekään ei oikeasti ole kovin tärkeää: kasvit kasvavat ja linnut tekevät pesiä ilman minuakin. Yritän jättää jälkeni johonkin, mutta tiedän, ettei se ole pysyvää. On vain tämä vihreä hetki.

Eilen punarinta lauloi seuranani koko illan.

Ei kommentteja: