tiistai 31. maaliskuuta 2009

Se vaikenee joka pelkää

Se vaikenee joka pelkää vastausta
ei kestä totuutta, jää vaille vapautta
Se vaikenee joka pelkää muiden mieltä
ja hiljeten väistää vain tyhmemmän tieltä

-PMMP-

Totuuden ajatuskin koskettaa.
Opin eilen, että tunteistaan puhuminen on yksi tapa olla toisen tukena. Se oli hämmästyttävä tieto, jota en oikein ole vieläkään hyväksynyt, saati sisäistänyt. Niin kuin millä perusteella?

Olen aina luullut, että tukena oleminen on sellainen suoritus, jonkinlainen projekti, jossa pitää olla mahdollisimman neutraali. Omat tunteet pannaan sivuun, jotta on tilaa toisen - sen tuettavan - tunteille. Olivat ne omat tunteet mitä tahansa, iloa, surua, riipaisevaa myötätuntoa, suuttumusta, epätoivoa, toiveikkuutta, niistä en ole arvellut olevan hyötyä. Ne häiritsevät keskittymistä, toisen kuuntelemista, ystävyyden ja läsnäolon virheetöntä suorittamista. Tunteet voi sitten kanavoida toimintaan, vaikka kaikenlaiseen toisen hyvinvoinnista hössöttämiseen.

Ulospäinhän tällainen antaa kuvan, että tukija on seesteisesti koossa ja lisäksi valmis ja kyvykäs toimimaan ja huolehtimaan muista. Ja ettei mikään kosketa, tai kaikki on padottu. Eipä silti, että ulkoisella vaikutelmalla olisi ollut minulle väliä, en ole ollut siitä missään määrin tietoinen, kuin en koko tästä toimintamallistakaan.

Mutta että toisen tukena voisi olla ei ainoastaan niiden omien tunteiden kanssa vaan jopa niiden kautta? Posketon ajatus. Toisella on vaikeaa, ja sitten minä tulen siihen sanomaan, miltä minusta tuntuu? Eikö se ole huomion viemistä? Tai: toisella on vaikeaa, ja sitten minä tulen siihen räyhäämään ja syyttämään ja olemaan kaikin puolin täysin epätäydellinen tyyppi. Miten se auttaa sitä toista? Mutta niin ne vaan sanoo, että se auttaa. Että rehellisyys itselle ja toiselle tuo läheisyyttä ja turvallisuutta, vaikka totuus olisi tuskallinenkin.

Tässä riittää vähäksi aikaa opeteltavaa ja ymmärrettävää. Tämän kuitenkin olen jo oppinut:

Se on rohkea, joka puhuu.
Hänen kaltaisekseen haluan tulla.

Ei kommentteja: