perjantai 13. maaliskuuta 2009

Aika ajatella omilla aivoilla

Naistenpäivä-dilemman innoittamana olen ollut koko viikon hyvällä feministisellä tuulella. Onneksi on ollut myös otollista yleisöä; olen viettänyt hyviä keskusteluja ystävien kanssa muun muassa siitä, miten merkittävää kaikkien nykyisten pikkutyttöjen minäkuvan ja tulevaisuudensuunnitelmien kannalta on, että Suomessa on naispresidentti. Muutenkin on monesti huojentavaa seurata, miten erilainen yhteiskuntamme jo on verrattuna siihen aikaan, kun olin itse lapsi.

Tämä uutinen kuitenkin ahdisti ihan kunnolla. Vastustan muutenkin sitä, että lapset puetaan sukupuolta korostaviin vaatteisiin ennen kuin he ovat itse riittävän vanhoja esittämään omia toiveitaan pukeutumisen suhteen. Kenen itsetuntoa siinä pönkitetään, että vauvat puetaan sukupuolen mukaan? Emme suoraan sanoen kestä sitä, että emme tiedä ihmisten sukupuolta, pyrimme aina luokittelemaan kaikki ihmiset totutun kahtiajaon mukaan. Miksi se on meille niin tärkeää? Lasten seksualisointi vaatteiden ja muiden käyttäytymismallien kautta taas on mielestäni suoranaista lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. En ymmärrä sitä. Se on todella hämmentävää.

Olen kuitenkin tavannut aivan tavallisen oloisia naisia, jotka saattavat esimerkiksi yksivuotiaalle pojalle alkaa leperrellä, miten tämä on oikea naistenmies tai naistennaurattaja, vain jos lapsi sattuu hymyilemään tai keimailemaan. Mistä ihmeestä tässä on kyse? Tai omapäiselle pikkutytölle saatetaan sanoa, että hän osaa kiertää kaikki miehet pikkusormensa ympärille. Mielestäni on vastenmielistä ja perverssiä sanoa näin, koska lapset eivät ole seksuaalisia olentoja sillä lailla kuin me aikuiset. Vai ovatko nämä aikuiset täysin tietämättömiä aikuisten käyttämän kielen seksuaalisista vivahteista - tai peräti tietämättömiä omasta seksuaalisuudestaan ja tarpeestaan heijastaa sitä muihin ihmisiin lapset mukaan lukien?

Ja minkälaiset naiset ostavat vielä täysin kehittymättömille tyttärilleen push-up-rintaliivejä? Tajuavatko he ollenkaan, minkälaisen viestin he antavat? Tai vaikka tyttö tarvitsisi rintaliivit, miksi niiden pitäisi olla push-upit? Ja sitten tuo bikiniasia! Bikinit jakavat naisen vartalon (seksuaalisiin) osiin. Väitän, että kukaan tyttö ei tarvitse bikineitä.

En ole ainoa, joka on kokenut äidin ostamat bikinit hämmentäviksi lapsena. Olin jo ala-asteen viimeisillä luokilla, mutta muistan sen oudon nolouden tunteen, jonka kyseinen vaatekappale aiheutti. En ollut itse pyytänyt bikineitä, ne vain hankittiin minulle, enkä muista että olisin niitä käskemättä pitänyt. Minulla ei ollut siinä iässä yhtään enempää rintoja kuin veljellänikään, joten kotipihalla olisimme aivan hyvin voineet olla vain uimahousut jalassa kumpikin. Nyt aikuisena ymmärrän, että kokemani hämmennys johtui tästä naisen seksuaalisuuteen pakottamisesta liian varhain. Se oli täysin turhaa, minut olisi hyvin voitu säästää siltä vaikkapa hankkimalla uimapuku bikinien sijaan. Kenen ja minkälaisia fantasioita oikein toteutetaan, kun pienet tytöt puetaan bikineihin?

Tyttöjä ei saa pakottaa naisiksi liian varhain. Annetaan heidän pitää omat ruumiinsa, ei pakoteta heitä aikuisen naisen seksuaaliseen vartaloon. Vedetään rajat ja pidetään ne. Ei bikinejä vauvoille tai pikkutytöille. Ei rintaliivejä lapsille, jotka eivät niitä halua - ja push-upinsa jokainen saa ostaa sitten kun on siinä iässä, että hankkii itse alusvaatteensa.

Suomi on Ruotsia jäljessä niin monessa asiassa, varsinkin tasa-arvon ja eritoten naisten tietoisuuden suhteen. Tietenkään siellä ei myydä kaupoissa tällaisia kyseenalaisia vaatteita. Suomessa pelätään niin kovasti leimautumista, että kaikki vain hymistelevät, väittävät kiireesti etteivät ole feministejä tietämättä edes, mitä koko sana tarkoittaa, ja toteavat täysin perversseistä vaatteista, että "kai ne ovat tätä aikaa", kai meidän on pakko mennä virran mukana.

Opitaan vanhempiemme huonosta esimerkistä, ei enää ylläpidetä vanhoja asenteita! Uskalletaan kyseenalaistaa, uskalletaan sanoa mielipiteitä!
Ollaan vahvoja naisia ja miehiä, ja suojellaan lapsiamme!

Ei kommentteja: