lauantai 21. helmikuuta 2009

Valtamerten vuosi

Väsyttää. Eilenkin väsytti, mutta eri tavalla. Silloin tunsin vain olemani kuolemanväsynyt, mutta en osannut sanoa miksi. Tuntui, ettei jaksanut edes ajatella. Yöllä näin unta, että olin lapsi, ehkä yhdeksänvuotias poika, ja tunsin, etten voinut itse ohjata elämääni, vaan sitä ohjasi outo Kohtalo. Taivallettuani pitkään maailmassa minun oli määrä kulkea vuosi valtameren pohjassa. Kävelin rannasta veteen ja aloitin pitkän pitkän matkan. En uskaltanut nukkua, jotten hukkuisi. Musteensininen merenpohja täynnä outoja liaaneja ja loputtomia etäisyyksiä. Oli ilta. Vuodessa ehtisin maailman ympäri.

Nyt olen väsynyt totuudesta ja kaipaan unetonta yötä.

2 kommenttia:

ADD-Pupu kirjoitti...

Hali ja pai pai <3

Jäänainen kirjoitti...

Mahtoikohan tämän merkinnän lukeminen kirvoittaa minunkin alitajunnastani meriunen viime yönä...