maanantai 5. tammikuuta 2009

Elämä on kuvaton palapeli kaikessa hauskuudessaan

Olo alkoi kohentua eilen, ja mieliala sen mukana. Kaikki alkoi taas huvittaa ja innostaa, ja lamaannus ja kurjuus hellittää otettaan. Tänään yskä on alkanut kääntyä nuhaksi, ja otan mieluummin vuotavan nenän kuin kipeän kurkun. Eilen uskalsin jo liikkuakin vähän, ja se teki hyvää. Vaikka kunto on romahtanut, kyllä täältä vielä noustaan!

Isä soitti eilen, ihan vapaaehtoisesti! Eikä taaskaan antanut minulle mitään suunvuoroa, eikä kysynyt mitään, kiirehti vain omat asiansa ja puhelun loppuun vauhdilla, etten vahingossakaan aloita mitään pelottavan syvällistä keskustelua. Nauratti. Vielä pari päivää sitten tuntui, etten millään ilveellä haluaisi lähteä sinne kyläilemään juuri nyt, mutta kohentunut olo ja tuo puhelu saivat mielen paremmaksi senkin asian suhteen. Tähän asti olin kokenut vain painostavana sen äidin vuosittain toistuvan ruinauksen joulunaikaan, että milloin me tullaan kun lahjatkin odottaa kuusen alla, ja miettinyt, haluanko mennä sinne ollenkaan. Nyt ärtymys väistyi ja antoi tilaa ikävälle. Ehkä sen voimin vanhempiaan taas kestää sen muutaman päivän? Olen sitäpaitsi ollut kotona niin paljon, että pieni tuulettuminen tekee hyvää.

Eilen tuli lisäksi hyvä flow palapelin ääressä. Krypt on nyt melkein valmis, vaikka vaikeampi se on ollut kuin luulin. Toisaalta tässä flunssassa pää ei ole oikein toiminut normaalisti. Mikä loistavaa, palaset ovatkin hopeanvärisiä eivätkä harmaita, niin kuin kannen perusteella luulin. Siitä olen ollut innoissani, ja paloja on niin erimuotoisia, että joukossa on kaikenlaisia hyvin kauniita palasia. Jännää oli myös, että laatikon sisällä on suljettu kirjekuori, jossa lukee päällä "ohjeet". En ole avannut kuorta.

Haluan yrittää ja erehtyä ja onnistua ohjeitta.

Ei kommentteja: