lauantai 3. tammikuuta 2009

Elämä epäjärjestyksessä

Sain yskän. Tai jonkin kummallisen taudin, jossa on jo monta päivää ollut kurkku kipeä ja vetämätön olo. Nielussa on turvotuksen tunne, joka vaikeuttaa hengittämistä ja nielemistä, ja nuhanpoikastakin on. Aamut ovat kurjia, mutta päivän mittaan olo helpottuu.

Olisin mieluummin selkeästi kipeä kuin tällaisessa oudossa toipilastilassa. En ole motivoitunut lepäämään, vaikka väsyttää. En voi liikkua, ja tuntuu, että kunto rapisee silmissä. Tiedän, että se ei ole niin, mutta epämääräisyys ahdistaa. En ole innostunut oikein kunnolla mistään, töitä pitää tehdä viikonloppunakin, kun tuli pidettyä pari sairaspäivää viikolla, ylihuomenna pitäisi olla taas tanssitunnille kuviot valmiina ja muutaman päivän päästä reissuun lähdössä.

Kalenteriakaan ei ole tälle vuodelle, vaan kaikki menot on kirjoitettu erillisille lappusille, jotka aiheuttavat päässäni hallitsemattoman kaaoksen. Olen ajastanut itselleni työtehtäviä yli kuun puolivälin, enkä siksi voi käsittää, että nyt ollaan vasta kuun ensimmäisissä päivissä. Ja että oikeasti ei ole kiire mihinkään.

Kaipaan: lepoa ja rauhaa, normaalia tunnetta kurkkuun ja päähän, sunnuntain kiireettömyyttä, selkeitä ajatuksia, motivaatiota. Haluan luistella, lumilautailla, tanssipelata, tanssia, hengästyä, innostua.

Nyt pitää vain malttaa odottaa. Juoda kuumaa mehua ja olla kärsivällinen. Valittaa, valittaa ja valittaa. Onneksi on puoliso, joka kuuntelee ja ymmärtää.

Ei kommentteja: