tiistai 2. joulukuuta 2008

Vastuusta

Viime aikoina, eilen uutisissakin, on puhuttu yritysvastuusta. Nähdäkseni se tarkoittaa yrityksen vastuuta yritystoiminnan vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan.

On ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että yrityksellä ei ole muita vastuita kuin velvollisuus osakkeenomistajia kohtaan - siis vastuu tuottaa voittoa sijoitetuille rahoille, ts. menestyä taloudellisesti. Olen yrittäjä, ja tavoitteenani on toki saada yritykseni menestymään, mutta en voi lainkaan ymmärtää tuollaista asennetta.

Mielestäni jokainen ihminen, joka tässä yhteiskunnassa elää, on vastuussa tälle yhteiskunnalle. Ei ole oma asia, saastuttaako luontoa tai vahingoittaako muita ihmisiä. Elämme täällä yhdessä, joten meidän on otettava muut huomioon; se on nähdäkseni aivan yksinkertainen periaate, jonka varaan yhteisömme rakentuu. Ja se koskee kaikkea aikaamme täällä, niin työ- kuin vapaa-aikaakin.

Myös yritys koostuu yksittäisistä ihmisistä. Miten siis voitaisiin erottaa nämä ihmiset ja heille luonnollisesti lankeava vastuunsa niin, että näiden ihmisen muodostama yritys ei muka yhtäkkiä olisikaan vastuussa mistään? Että ihmiset voisivat piiloutua yrityksen nimen taakse ja tehdä mitä tahansa? Se ei käy järkeeni. Kuka voisi käyttäytyä niin?

Jos ajattelen, että haluan vaikkapa edistää tyttöjen ja naisten asemaa, siis tasa-arvoa, käyttäydyn sen mukaisesti vapaa-ajallani: pyrin herättämään järkevää keskustelua tasa-arvosta, otan selvää, millaisia epäkohtia Suomessa ja muualla maailmassa on, yritän kannustaa kaikkia tuntemiani naisia ja tyttöjä rikkomaan rajoja ja irtautumaan sosiaalisista normeista. On aivan loogista, että myös yritykseni pyrkii tasa-arvon edistämiseen yritykselle sopivilla keinoilla, vaikkapa sitten vain ostamalla joulukortit Unicefilta.

Yrityksen ääni on suurempi kuin yhden ihmisen ääni. Eikö yritystoiminnassa yksi parhaita asioita ole se, että sitä ääntä voi käyttää?

Tai ehkä olen väärässä, ehkä se on sittenkin vain raha? Sehän tekee onnelliseksi. Minä olen vain liian idealisti tajutakseni sitä.

1 kommentti:

Jäänainen kirjoitti...

Vaatii rohkeutta ja sinnikkyyttä olla idealisti nykymaailmassa. Erityisesti todella idealisti, sisäisestikin. Onnittelut. :-)