keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Lumen hiljaisuus

Kotini on kääriytynyt lumen kylmään hiljaisuuteen, mutta ajatukseni ovat kaukana, Kenian kuumilla ja rutikuivilla tasangoilla.

Hoitola on menettänyt kaksi norsulasta, Kungun ja Barseloin. Kungu menehtyi suolitulehdukseen ja sen aiheuttamaan verenvuotoon, Barseloi vähän myöhemmin keuhkokuumeeseen.
Kungun oireiden taustalla oli ensimmäisten poskihampaiden saanti, joka usein pikkunorsuilla aiheuttaa vatsavaivoja ja muitakin ongelmia, jos immuunijärjestelmä ei ole riittävän vahva. Barseloin keuhkokuumeen taas on aiheuttanut sen tausta: se pelastettiin vedestä, joten se oli todennäköisesti saanut vettä keuhkoihinsa. Norsut eivät jostakin syystä osaa yskiä, joten kaikkia erilaisista kaivoista ja vesikuopista pelastettuja pikkunorsuja uhkaa tämä sama tauti. Norsujen poskihampaatkin vaihtuvat elämän aikana peräti viisi kertaa, mutta ilmeisesti ensimmäiset hampaat ovat elimistölle kuormittavimmat.


Tuntuu hurjan surulliselta ajatella kaikkia näiden norsujen ystäviä: niiden leikkitovereita (varsinkin Sugutaa, joka on on ikävöinyt niitä paljon), hoitajia sekä kummeja eri puolilla maailmaa. Lokakuussa epäonnistuttiin myös kahden uuden norsulapsen (ja toisessa yksikössä neljän vanhemman norsun) pelastusyrityksissä, ja kaksi pientä hoidossa ollutta seepraakin, Rongai ja Serena, menehtyivät, joten hoitolassa on riittänyt surua.

Onneksi muut norsut voivat kaikki hyvin, vaikka ilmeisesti vasta kolmivuotiaat norsut ovat kohtalaisen turvassa "vauvaiän" vaivoilta ja vaaroilta. Jopa pitkään epäluuloinen Wasessa vaikuttaa lopulta rauhoittuneen ja muuttuneen luottavaiseksi kärsivällisessä hoidossa.

Dida voi myös hyvin, mistä olen tavattoman huojentunut. Se on edelleen Kimanan tallikaverina, ja tuntuu kuulemma kasvavan ympärysmittaa, mutta ei pituutta! Se on myös alkanut suhtautua itseään pienempiin kärsäkkäisiin tavattoman hellästi ja on kärsivällinen myös Kimanaa kohtaan. Kimana on kova tönimään ja haastamaan Didaa painiotteluihin, mutta Dida vain kääntää sille leveän takamuksensa eikä piittaa tönimisestä. Niistä on tullut hyvät ystävät.

2 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Kaunis ja koskettava tuo edellinen haiku :( Minäkin tulin surulliseksi Kungun ja Barseloin kohtalosta.

Minullekin oli ihan uusi tieto, että norsut eivät yski. Miten se on mahdollista, yskiminenhän on luonnollinen reaktio...

Olisi mielenkiintoista muuten tietää, kuinka monta norsukummia Suomesta on. No, ainakin me :)

Möme kirjoitti...

On mielenkiintoista, miten eri eläimillä vaihtelevat nuo fysiologiset kyvyt. Jos norsut eivät osaa yskiä, ne eivät varmaan myöskään osaa oksentaa. Eli samoin kuin kaneilla, niilläkin kaiken epäsoveliaan on mentävä ruoansulatuksen läpi, kohtalokasta tai ei.

Olisi todella mielenkiintoista tietää lisää norsujen kummeista. Suomesta ja muualtakin. Epäilemättä kummeja on paljon. Hyväntekeväisyyshuutokaupassa esimerkiksi Didan koru myytiin lopulta viidellä ja puolellasadalla punnalla, ja tarjouksen tekijöitä oli 21.