maanantai 17. marraskuuta 2008

Haaste - 5 omituista asiaa

Vastaan ADD-Pupun haasteeseen. Paljastan seuraavassa siis viisi omituista tapaani tai ominaisuuttani. Tosin aion rikkoa sääntöjä, joten en kirjaa sääntöjä tähän. En aio lähettää haastetta viidelle henkilölle, vaan haastan mukaan kaikki halukkaat.

Kysyin puolisolta, onko minulla jotakin omituisia tapoja, ja hän vastasi välittömästi tämän:
1. Rakastan kalkin tuoksua. Minut on jopa yllätetty haistelemasta jyrsijöiden kalkkikiveä ja kostuneita kaakelisaumoja. Metron ja kellareiden kalkkiin vivahtavat tuoksut saavat minut nuuhkimaan nautinnollisesti seiniä. Yritän silti käyttäytyä julkisilla paikoilla normaalisti, en vain aina onnistu siinä.

2. Hullaannun kauppojen hedelmä- ja vihannesosastoilla väreistä, muodoista, pinnoista, nimistä ja erityisesti hedelmien täydellisyydestä. Jos minulla on oikein aikaa nautiskella vihannes- ja hedelmäostoksista, alan myös jutella hedelmille ja vihanneksille (englanniksi, ks. kohta 3.) ja haistella niitä. Tämä edellyttää, että lähistöllä ei ole paljon muita ihmisiä. Tosin jos löydän aivan täydellisen kauniita hedelmiä, en välitä väkijoukoista. Erityisen mieltynyt olen Primofiori-sitruunoihin kaikkien ensimmäisessä lauseessa mainittujen ominaisuuksien vuoksi.

3. Puhun aina yksin ollessani ääneen. Yleensä englanniksi, joskus myös ruotsiksi. Saatan myös laulaa. Ja tässä tapauksessa yksinolo tarkoittaa vain sitä, etten ole kenenkään kanssa - ympäristössä voi hyvin olla muita ihmisiä. Innostun laulamaan erityisesti jumpassa ja kaupassa, jos sattuu hyvä biisi kohdalle.
(Olen siis juuri sellainen kylähullu, joka kävelee raitilla jupisten itsekseen tai laulaa loilottaen. Kerran olen myös tanssinut, mutta ei puhuta siitä ... :-)

4. Minulla on pakonomainen ja hallitsematon tarve kommentoida ihmisten pituutta. Mielestäni on äärettömän kiehtovaa, jos joku ihminen on hyvin pitkä tai hyvin lyhyt. Vaikutan siis huonotapaiselta, ja olen juuri sellainen ääliö, joka kertoo yli 180-senttisille ihmisille heidän olevan pitkiä, aivan kuin he eivät sitä itse tietäisi. En kuitenkaan voi itselleni mitään. Hyvin pitkien tuttujen ihmisten suhteen tämä sama toistuu joka ikisellä tapaamiskerralla, koska yllätyn aina uudelleen. Mielestäni on lähes maagista, että joku ihminen voi olla normimittaista minua vaikkapa 30 senttiä pidempi. Ja ennen kuin tajuankaan, suustani on jo pulpahtanut ulos tämä hämmästyttävä totuus.

5. Esineet ja televisio-ohjelmat ovat minulle monesti todellisia ihmisiä tärkeämpiä. Tämä on selkeästi asperger-piirre. (En tosin tiedä, mitä nuo edelliset ovat...) En esimerkiksi voi keskustella kovin hyvin edes puhelimessa, jos televisio on auki, ja lempiohjelmani aikana en yritäkään säilyttää kontaktia ulkomaailmaan. On tapauksia, joissa 300 km:n päästä tulleet vieraat eivät ole saaneet minua siirtymään pois television äärestä tai edes vastaamaan kysymyksiin. Mitäs tulivat juuri silloin, kun koko viikon paras ohjelma esitettiin! Muiden ihmisten onneksi minulla on nykyään tallentava digiboksi.

Esineissä viehättää niiden täydellisyys, siksi on suunnattoman häiritsevää, kun tavaroihin tulevat ensimmäiset kulumisen merkit. Kaupoissa vihaan kassahenkilökuntaa, joka antaa tavaroiden pakkautua liukuhihnan lopussa niin, että pakkaukset ruttaantuvat ja kolhiutuvat. Tämä koskee tietysti myös hedelmiä ja vihanneksia, joista olen kohdan 2. mukaisesti valinnut mukaani vain täydellisiä yksilöitä. Haluaisin aina silloin alkaa huutaa kassalle hävyttömyyksiä ja määräillä.

Televisio-ohjelmat ja leffat taas ovat sanomattoman viehättävä toinen todellisuus. Usein paljon kivempi kuin tämä, ja siksi aina houkutteleva. Tosin olen televisiotarjonnan suhteen myös ylikriittinen, jotta tämän ihmemaani laatu säilyy hyvänä. Ja parhaat sarjat ja elokuvat on tietysti saatava dvd:nä, jotta minulla on aina mahdollisuus päästä muuhun maailmaan.

2 kommenttia:

Jäänainen kirjoitti...

*jäi hihittämään vielä pitkäkäsi aikaa luettuaan tämän* Anteeksi, en voi mitään sille, että kirjoituksesi hassuista tavoistasi saa minut hyvälle tuulelle. :-)

Möme kirjoitti...

On kiva kuulla, että lista nauratti! Tulin itsekin siitä hyvälle tuulelle, varsinkin kun olin ensin ajatellut, että minulla ei ehkä ole _mitään_ kummallisia tapoja, joista kirjoittaa! :D