keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Tunteet

Isä soitti - ja täytti puhelun sellaisella puheenpulputuksella kaikenlaisista asioista aina veljen keittiöremontista auton pakoputkeen, etten saanut sanaa väliin. Hyvä mieli jäi silti. (Kyllä hän kuulumisiakin kyseli, mutta vastauksen kuuntelemisen kanssa oli vähän niin ja näin. Pelkäsi ehkä, että sanon vaikka jotakin muuta kuin pinnallisia kuulumisia. :-)

Nyt kun elän omaa elämääni enkä enää muiden, olen paljon paremmassa kosketuksessa tunteisiini. Tämä on kauniisti sanottu. Voisin sanoa toisinkin: olen vähän turhankin tempperamenttinen. Aikaisemmin minun oli vaikeampi tunnistaa tunteitani, ja siinä pohdiskellessa ne ehtivät vähän tasoittua. Nyt minusta on tullut melkein samanlainen kuin olin lapsena: tuiskahdan, iloitsen tai ahdistun saman tien.

Se on hyvä tunne. Ongelma on vain siinä, että olen nyt aikuinen aikuisten maailmassa, ja muut näyttävät oppineen vähän itsehillintää, eivätkä heti ala räyhätä, valittaa tai riemuita suureen ääneen. En tarkoita, että itseään pitäisi hillitä, enkä usko ns. aikavaan käytökseen. Luulen vain, että tunteiden tunnistamisen lisäksi voisin tiedostaa käytöstäni paremmin. Minulla olisi silloin paljon enemmän valinnanvaraa.

1 kommentti:

pelle gudsson kirjoitti...

Ranskalaiset elävät tunteella ja suomalaisetkin ovat sitä oppimassa - joskus on vain ahdistavaa olla kehityksen eturintamassa.