keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Puzzlephant, 1 000 palaa

Rakastan palapelejä. Tänä aamuna innostuin erityisesti, kun huomasin palapeliliikkeen (kyllä, niitäkin on) uutiskirjeestä, että Ravensburgerin kuvaton Krypt on taas saatavilla. Himoitsin sitä jo viime jouluna, mutta silloin en ehtinyt ostaa ennen kuin se oli vedetty markkinoilta.

Kiinnostus palapeleihin syntyi lapsena, kun teimme aina joulunaikaan isoja palapelejä veljen ja äidin kanssa olohuoneen pöydällä. Nyt ajateltuna ei ole mitenkään yllättävää, että asperger-piirteiset perheenjäsenet koukuttuivat juuri palapeleihin. Nykyisin saan palapeleistä vielä paljon enemmän irti. Olen löytänyt nettikauppoja, joissa on hengästyttävä valikoima toinen toistaan kauniimpia palapelejä, ja minulla on kaapissa syksyn ja talven pimeitä iltoja varten kaniaiheisia palapelejä, karttapalapelejä, palapelejä, joissa on pelkkää pastaa - nyt himoitsen sellaista palapeliä, jossa on pelkästään eri mausteita, 1 500 palaa. Uusi Hello Kitty -palapelikin (onneksi peräti 1 000 palaa) on vielä avaamatta.

Olen onnekas, sillä minulla on add-puoliso, joka jumittuu mielellään kanssani tekemään palapelejä. Sitten kasaamme palapeliä päivän, unohdamme syödä, tulemme kärttyisiksi, mutta pakko on jatkaa, kunnes palapeli on valmis. (Meidän pitää kyllä jo ennen aloittamista jakaa kummallekin alueet, emme missään nimessä voi tehdä samaa kohtaa, sillä meillä on aivan eri tekniikat.) Sitten se pitää heti purkaa, jotta päästään kokoamaan seuraavaa.

Syy, miksi jaksan pauhata palapeleistä tällaisella innolla on tämä: kun olen koonnut palapeliä vähän aikaa, aivoni siirtyvät joskus automaattiohjaukselle. Olen flow-tilassa: käteni poimii palan toisensa jälkeen ja laittaa sen paikalleen ilman, että minun täytyy ajatella ollenkaan. Alitajunnassani piilevä älykkö alkaa koota palapeliä puolestani.

Se on jännittävä tunne, kuin saisin kosketuksen aivoissani lymyäviin, tavallisesti hyödyntämättömiin voimiin. Mielenkiintoista on myös se, että tällöin kokoan palapeliä ensisijaisesti palojen muodon perusteella. Mömmelönorsun puzzleflow-tila siis syntyy vain taivaspaloissa ja muissa perinteisesti piinaavan tylsissä yksivärisissä kohdissa. Niinpä aionkin ostaa itselleni joululahjaksi Kryptin - se saattaa olla äärimmäinen flow-kokemus.

2 kommenttia:

ärri kirjoitti...

Ihanaa sun innostus noihin palapeleihin. Toivottavasti saat mahtavan flow-kokemuksen.

Möme kirjoitti...

Kiitti :) Hello Kitty on kohta valmis... Valkoista suurta naamaa oli kiva koota.